Missä VASU luuraa? Pysäytetään pedagogiikkaa!

Kun tarkastellaan digitaalisen portfolion pedagogista mallia, on työskentelyprosessin pohjana VASU.  Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, kuntakohtainen varhaiskasvatussuunnitelma sekä lapsen henkilökohtainen VASU ovat lähtökohtia, jotka määrittelevät työskentelyn raamit. Digitaalisen kasvun kansion tulisi heijastella lapsen henkilökohtaista kasvua, kehitystä, oppimista ja lapsen itselleen asettamia tavoitteita.

Digitaalinen portfoliotyöskentely toteuttaa kattavasti varhaiskasvatussuunnitelman eri osa-alueita. Siihen käytettyä aikaa ei tarvitse murehtia, vaan siihen voi heittäytyä hyvällä omallatunnolla.  Kansiotyöskentelystä tulee negatiivinen aikasyöppö, mikäli työskentelyä ei liitetä vasuun, ryhmävasuun, vasukeskusteluun, aamupiiriin, lapsen arkeen. Mikäli arki on irrallista, ovat myös dokumentit irrallisia kuvia kansioissa, lastenkokoukset irrallaan suunnittelusta ja toteutuksesta, siirtymät kiireessä läpijuostuja tilanteita, joissa koetetaan saada pissa pönttöön ja lapaset oikein päin käteen. Koska kiire. Koska ei ole aikaa. Minne?

Voisiko jotain jättää pois tai jotain tehdä toisin?

Mikäli portfoliotyöskentely ymmärretään oikein, se pakottaa pysähtymään lapsen äärelle. Kohtaamaan lapsen. Reflektointi ei ole vain kuvien ja videoiden katsomista lapsen kanssa vaan se vaatii aitoa, lämmintä ja kiireetöntä hetkeä pysähtyä ja kysyä lapselta: mitä sinulle kuuluu? Mitä tunsit, mitä ajattelit, mitä teit?  

Mikä voi olla enempää vasun mukaista toimintaa?

Tyhjensin portfoliotyöskentelyn pedagogisen mallin ja täytin sitä muun muassa laaja-alaisen osaamisen taidoilla, jotka ovat toimintakulttuurimme pedagogisessa ytimessä. Ne toteutuvat työskentelyn eri vaiheissa erilaisilla painotuksilla. Lapsen osallisuus kulkee aikuisen kannattelemana työskentelyvaiheesta toiseen, ikä- ja kehitystasosta riippuen kohti suurempaa omatoimisuutta. Mikäli dokumentit muokkaavat arvioinnin ja kehittämisen kautta todellisuutta, muuttuvat dokumentit pedagogiksi dokumenteiksi. Kun esittelemme ja tuumailemme, tutkimme ja opimme yhdessä, toimimme oppivan yhteisön tavoin.

Varhaiskasvatuksen pedagogisessa todellisuudessa osien tulisi muodostaa kokonaisuus. Dokumentteja tulisi hyödyntää digitaalisessa portfoliossa, lapsen vasussa sekä toiminnan arvioinnissa. Lasten lempipelejä ja leikkejä lasten kanssa yhdessä suunnitellen perheillassa. Arjen siirtymät, pukemiset ja ruokailut tulisi nähdä lapsen kohtaamisen ja oppimisen hetkinä, jolloin niiden suunnitteluun laitetaan pedagogista painoarvoa ja merkitystä.

Kaiken pohjalla on vuorovaikutus; sen pohjalle rakentuu kaiken toiminnan vaikuttavuus ja pysähtymisen pedagogiikka.

Kirsi-Marja Heikkinen

hankekoordinaattori