Omahoitajuus historiaan

Uuden varhaiskasvatussuunnitelman myötä kunnissa ja kaupungeissa on astuttu kohti uutta toimintakulttuuria. Jokainen varhaiskasvatuksen parissa työskentelevä on saanut haastaa omaa ajatteluaan kohti tätä muutosta, jossa korostuu muun muassa lapsen osallisuus sekä ilmiöpohjaisuus. Tässä postauksessa herättelen ajatusta lastentarhanopettajan pedagogisesta vastuusta ryhmänsä toimintaa kohden suhteessa vastuukasvattajuuteen. Tämä aihe on monelle kasvattajalle ja organisaatiolle ajankohtainen, sillä uusi vasu velvoittaa lastentarhanopettajaa toiminaan kaikkien ryhmänsä lasten kanssa tasapuolisesti ja kantamaan ryhmän toiminnasta pedagogisen vastuun.

Kun omahoitajuus nousi pinnalle vuosia sitten, siitä muodostui moniin varhaiskasvatusyksiköihin vahva toimintakulttuuri. Lapset jaettiin kasvattajille tasaisesti ja omahoitaja toimi lähes pelkästään oman pienryhmänsä kanssa päivästä toiseen. Tällainen toimintakulttuuri iskostui osassa kunnissa ja yksiköissä vahvaksi tavaksi toimia ja sitä ollaankin toteutettu enemmän tai vähemmän tähän päivään asti. Uuden vasun myötä muutostyö tämän osalta on aiheellinen, jotta toimimme uuden vasun raameissa.

Uuden vasun mukaan lapsilla on oikeus toimia kaikkien kasvattajien kanssa eikä vanha omahoitajuus – malli istu siihen. Osassa kunnissa, joissa omahoitajuus on ollut vahvasti käytössä, muuttui omahoitajuus termi vastuukasvattajuudeksi. Kun perinteinen omahoitajuus –malli toimi siten, että lapsi toimi lähes koko ajan omahoitajansa kanssa, on uuden vasun mukaisessa vastuukasvattajuus –mallissa tarkoitus se, että kasvattajat toimivat kaikkien lasten kanssa tasapuolisesti.

Itse koen tiukan omahoitajuus –mallin purkamisen myönteisenä asiana, jolloin toiminnan suunnittelulle ja toteuttamiselle avautuu uusia mahdollisuuksia. Kun emme kulje kiinteästi koko ajan saman porukan kanssa, mahdollistuu päivän ajalle entistä enemmän rakenteita, joissa voi tehdä monipuolista ja yksilöllistä toimintaa. Uudelleen aikatauluttamisen myötä kasvattajille jää aikaa pysähtyä jokaisen lapsen kanssa tarkastelemaan hänen oppimistaan ja kasvuaan.

Mitä on sitten vastuukasvattajuus?

Vastuukasvattajuudella tarkoitetaan sitä, että vastuukasvattaja ottaa uuden perheen vastaan varhaiskasvatuksen piiriin ja käy heidän kanssaan aloituskeskustelun. Vastuukasvattaja ottaa enemmän roolia lapsen hoitosuhteen alussa, kuten tutustumisessa sekä ensimmäisillä viikoilla. Hän on myös tiiviimmässä yhteydessä perheen kanssa ja hoitaa myös tulevat siirtopalaverit.

Ryhmän toiminnassa vastuukasvattajuus voi näkyä joissakin rakenteissa, kuten esimerkiksi ruokailuissa. Toiminta tulee kuitenkin toteutua siten, että kasvattajat toimivat kaikkien lasten kanssa tasapuolisesti. Lapset voivat olla joko kiinteissä pienryhmissä, joissa kasvattajat vaihtelevat tai pienryhmiä voidaan vaihdella toiminnan mukaan. Pääasia on kuitenkin se, että jokainen ryhmän kasvattaja toimii jokaisen lapsen kanssa säännöllisesti. 

Minna Rytkönen