Kaikki ei aina suju kuin tanssi...

Heräsin eilen aamulla valkeaan aamuun. Yön aikana satanut lumi aiheutti aamuuni haasteita. Auton putsaaminen lumen alta vei ylimääräisiä minuutteja, lasten toppavaatteiden pukeminen toi hikikarpaloita otsalle. Kylmyys tuntui omissa sormissa ja se ärsytti. Kenkiin meni lunta niin, että sukat kastui ja se sai vihaiseksi. Päiväkodille menevä tie oli auraamatta, uuden lumen vallassa. Minun piti olla "edellä kävijä", avattava polku päiväkotiin. Otettava ne ensimmäiset askeleet, umpihangessa.

Uuden polun avaaminen ei ole helppoa, eikä kevyttä. Se vaatii ponnisteluja; niin henkisiä kuin fyysisiä. Matkan aikana monet tunteet tulevat tutuiksi. Toisena päivänä itkettää ja on valmis luovuttamaan, kun taas toinen päivä tuo onnistumisen kokemuksen myötä uskoa.

Tässä hankkeessa me ollaan edellä kävijöitä. Sähköisen portfolion rakentaminen on uusi polku. Sitä polkua ei ole kukaan muu ennen kävellyt. Emme tiedä mitä edessä odottaa. Olemme hankkeen myötä varmasti saaneet paljon, mutta polun kulkeminen ei ole ollut vaan ruusuilla tanssimista. Avaan tänään hiukan kolikon toista puolta.

AIKA. Teoriassa meillä kaikilla on aikaa yhtä paljon, mutta käytännössä ei. On ymmärrettävää, että ajan käsitys muuttuu jos ryhmästä puuttuu yksi aikuinen. Silloin aika juoksee. Kentällä puhutaan ajan puutteesta: ei ole aikaa jutella tiimin kesken, ei ole aikaa jutella lapsen kanssa, ei ole aikaa laittaa aineistoa pedanettiin. Mihin aika katoaa? ja mistä sitä saadaan lisää?
Pedagogiseen dokumentointiin kuuluu tärkeänä osana pedagogiset keskustelut, jotka käydään jokaisen lapsen kanssa, hänen omien dokumenttien äärellä. Kati Rintakorpi kutsuu näitä keskusteluja, joissa käydään läpi lapsen oppimista, näkemyksiä ja ideoita TUUMAUSTAUOIKSI. Hän ehdottaa, että jos joka päivä keskustellaan yhden lapsen kanssa 15 minuuttia, ehditään jokaisen lapsen kanssa käydä keskustelu kerran kuukaudessa. Se ei ole paljon, mutta se on parempi tilanne kuin ei mitään. LÖYTYYKÖ SINUN ARJESTA 15 MINUUTTIA YHDELLE LAPSELLE?

Aikapulan kokemus voi tulla myös jos tuntuu, että teet yksin. Varhaiskasvatus jos mikä on tiimityötä ja tätä tehdään yhdessä. Miten muu tiimi mukaan avuksi? Tarvitseeko joku sinun tukeasi, lastentarhanopettaja?  Käykää tiiminä läpi pedagogisen dokumentoinnin prosessia. Puhukaa auki pelot, kysymykset ja ne asiat, jotka mietityttää. Tukekaa toinen toisianne. Antakaa aikaa ja arvostusta toisillenne.

Aikapulaa voi kokea myös jos on unohtanut matkalle lähtiessä tyhjentää repusta jotain vanhaa pois. Oletko muistanut raivata tilaa uudelle? Luopua jostain vanhasta? Oletteko puhuneet ryhmässä auki sen, että milloin dokumentoidaan? milloin keskustellaan? Onko niille varattu aikaa? Onko käytännön struktuuri resursseja tuottava? Mielestäni lastentarhanopettajan rooli on tässä merkityksellinen. Hänen tulee miettiä ryhmän päiväjärjestystä niin, että pedagoginen dokumentointi arjessa mahdollistuu. 

Lastentarhanopettaja, seuraavassa tiimissä, istu alas ja ota seuraavasta apua työhösi. Puhukaa asioita läpi. Miettikää, pohtikaa ja rakentakaa polkua helpommaksi kulkea, yhdessä.

Pedagoginen dokumentointi meidän tiimissä

MITÄ dokumentoidaan?

MITEN dokumentoidaan?

KUKA dokumentoi?

MIKSI dokumentoidaan?

MILLOIN dokumentoidaan?

MIKÄ on se pedagoginen ajatus tässä ryhmässä ja tässä ajassa, miten rajataan, mitä halutaan tietää/seurata, mitä tavoitellaan?

Miten meillä kuullaan lasta, millaisia menetelmiä ja rakenteita meillä on käytössä?

Miten oppimista tehdään näkyväksi lapselle, lapsen kavereille, vanhemmille?

Miten meillä osallistetaan vanhempia? Miten meidän vanhemmat haluavat osallistua?

Ovatko kaikki ryhmän aikuiset osallisia?

Millaisia rutiineja meillä on dokumenttien käsittelemiseksi?

Mikä on meille tärkeintä varhaiskasvatuksessa, meidän tiimissä, meidän lapsille ja vanhemmille?

  

                                  TSEMPPIÄ ARKEEN, TUKEKAA TOISIANNE!

Heidi Kajan