Pienet pedagogisen dokumentaation äärellä

  

Vierailin kahtena maanantaina pienten ryhmässä Kirkkonummella, jossa on tapana katsella lasten kanssa edellisellä viikolla kuvattuja dokumentteja. Lapset ja aikuiset kuvaavat tapahtumia ja tilanteita pitkin viikkoa ja viikonlopun jälkeen ne reflektoidaan aikuisen kanssa pienissä ryhmissä. Lapsille toimintamalli on tuttu ja mieleinen.

Aamu alkaa yhteisellä aamupiirillä, josta osa lapsista siirtyy toiseen huoneeseen reflektoimaan ja toiset jäävät leikkimään. Sensitiivinen ja aktiivinen lastentarhanopettaja tekee tilanteessa jatkuvasti havaintoja ja lapsia kiinnostavia dokumentteja tarkastellaan pidempään. Näillä kerroilla kiinnostavia olivat mm. omat lelut, omat vaatteet naulakossa, lattialle hiekkaleikistä joutunut hiekka sekä ryhmäleikki, jossa koitetaan varastaa toiselta häntä. Aikuinen kannattelee jatkuvasti keskustelua tarttumalla pieniin aloitteisiin ja tukemalla ilmapiiriä positiivisin äänensävyin ja elein. Hän haluaa tietää, mitkä asiat ovat lasten mielestä kiinnostavia, jotta osaa suunnata omaa toimintaansa oikeisiin asioihin. Tällä kertaa lastentarhanopettaja huomioi, että pienimmätkin olivat oppineet ottamaan tietoisesti valokuvia itselleen tärkeistä asioista. Hiekka väärässä paikassa ja varastamisleikki kiinnostivat varmaankin jännityksen takia. Turvallisessa ympäristössä on mukava kokea yhdessä jännittäviäkin asioita.

Lapselle on äärimmäisen tärkeää tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Tällaisessa toimintakulttuurissa kasvanut lapsi oppii varhaisessa vaiheessa keskustelemaan hyvässä vuorovaikutuksessa ikätovereidensa kanssa ja ilmaisemaan ääneen omia tunteitaan ja mielipiteitään. Säännöllinen yhteisten asioiden käsitteleminen ja toinen toistensa työn ja olemassaolon huomaaminen ja arvostaminen lisää keskinäistä kunnioitusta ja jokaisen lapsen hyvinvointia. Lapsi on tapahtumien keskiössä ja vaikuttaa toiminnallaan ja ajatuksillaan ryhmätoiminnan suunnitteluun.

Ryhmä oli viime aikoina tutustunut oravaan ja siihen liittyen oli sekoitettu ruskeaa väriä sekä askarreltu oravia vessapaperirullista ja käyty metsässä. Opettaja huomioi, että orava olikin jo kaikille tuttu eläin, sen sijaan lapset eivät vielä tunteneet ruskeaa väriä. Tuokion lopuksi lastentarhanopettaja kysyi lapsilta toiveita seuraavalle viikolle ja he kertoivat, että maalaaminen oli kivaa ja että he tahtovat seuraavallakin viikolla jumppasaliin ja metsään. Opettajan tehtäväksi jäi pohtia, miten asioissa päästään eteenpäin seuraavalle tasolle ja minkälaisia uusia elementtejä otetaan mukaan ja miten jatketaan värien harjoittelemista. Dokumenttien tarkasteleminen lasten kanssa on aina myös oman työn arvioimista.

Olemuksellaan ja kommenteillaan pieni lapsi suoritti dokumenttien valintaa kasvunkansioperiaatteiden mukaisesti ja kasvattajan tehtäväksi jäi tallentaa lapselle tärkeät asiat digitaaliselle portfolioalustalle vanhempien kommentoitavaksi ja lapsen itsensä myöhempää tarkastelua varten.

Pedagoginen dokumentointi medialeikin ja positiivisen pedagogiikan keinoin edistää pienen lapsen osallisuutta ryhmässä. Onnistumiseen tarvitaan tiimin kanssa yhteisesti sovittu selkeä toimintamalli, joka kannattelee kaikissa arjen tilanteissa. Reflektointitaidot kehittyvät harjoituksen myötä, joten eikun treenaamaan! 

Hanna Pyöriä