Monet kunnat ja kaupungit
ovat kunnostautuneet asukkaittensa osallisuuden lisäämisessä ottamalla asukkaat
mukaan strategioiden, yhdyskuntasuunnittelun ja ”pelikirjojen” luomiseen. Mitä
vanhempien osallisuus sitten tarkoittaa kuntien varhaiskasvatuksessa? Uusi
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016 (Vasu) ja varhaiskasvatuslaki ohjeistavat
kasvattajat ottamaan vanhemmat mukaan varhaiskasvatuksen, eli mm. päiväkotien ja
perhepäivähoitajien, toiminnan suunnitteluun ja arviointiin entistä
painokkaammin.
Vanhempia on
perinteisesti kohdattu haettaessa ja tuotaessa lasta hoitoon,
vanhempainilloissa, lapsen varhaiskasvatus eli vasu keskusteluissa, yhteisissä
tapahtumissa, juhlissa ja vanhempainyhdistyksessä. Toiminnan arviointiin on
käytetty virallista asiakastyytyväisyyskyselyä ja palautelaatikoita. Nyt uuden
Vasun myötä varhaiskasvatuspalveluissa päästään miettimään uusia avauksia ja
mahdollisuuksia vanhempien osallisuuden lisäämiseksi.
Kunnallisessa
varhaiskasvatuksessa erilaiset kehittämishankkeet ovat arkea ja ne tuovat
hieman lisää resursseja kehittämistyöhön. Hankkeet ja projektit ovatkin yksi
hyvä mahdollisuus ottaa vanhemmat luontevasti mukaan työn suunnitteluun, kehittämiseen
ja arviointiin. Näin on tehty Diggaa mun digimatkaa, Digga min digiresa -hankkeessa
Kirkkonummella, Tuusulassa ja Keravalla. Vanhempien toiveita, ajatuksia ja
ideoita on otettu aktiivisesti vastaan hankkeessa jo ennen varsinaista hanketyön
aloittamista päiväkodeissa. Lisäksi aktiiviset vanhemmat on kerätty yhteen
’viisasten kerhoksi’ pohtimaan hankkeen kehittämiskohteen eli digitaalisen
portfolion (sähköisen kasvunkansion) toimimista ja mahdollisuuksia vanhemmille.
Oikeastaan voisi sanoa niinkin, että varhaiskasvatuksessa ei pitäisi kehittää
enää mitään ilman vanhempien kehittämistukea!
Hankkeen lopputuotteessa tarjotaan
vanhemmille avoin pääsy lapsensa portfolioon omien tunnusten avulla, koska
tahansa. Vanhempien toivotaan osallistuvan myös kansion täyttämiseen lapsensa
kanssa, kasvattajan kanssa yhdessä sovittujen tavoitteiden suuntaisesti.
Tällaisia asioita ovat kuvat ja videot lapsen mielenkiinnonkohteista ja
oppimisen hetkistä, lapsen kertomista tarinoista, piirustuksista ja perheen
yhdessä koetuista hetkistä. Digitaalinen portfolio liittää parhaimmillaan
lapsen kaksi maailmaa; kodin ja päiväkodin, yhdeksi kokonaiseksi maailmaksi
lapselle ja hänen perheelleen. Digitaalisen portfolion työstämiseen ja siitä
iloitsemiseen voi entistä helpommin yhtyä myös etäällä asuva huoltaja. Ja mikä
sen mukavampaa, kuin lapsen syntymäpäivillä tai sukulaisten kanssa yhdessä
juhliessa, voida näyttää lapsen oivalluksia ja oppimista muille sukulaisille.
Karoliina Purola ja Kati Smeds
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti