Sivut

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Pedagoginen malli arjessa = kuvaus arkisesta hetkestä


Neljä lapsista on jo paikalla, tunnelma on odottavainen. Odotetaan vielä viimeistä kuravaatteista riisuutujaa. Rutiinit on tärkeitä ja sen takia tänäänkin katsotaan ensin, ketä on paikalla. Lauletaanko paikalla olijat vai arvuutellaanko? Kysyy lastentarhanopettaja. "Arvuutellaan!, vaatteista" Pyytää joku. Raitapaitainen dinosaurus -paita löytää nimensä, samoin kuin Elsa prinsessa. "Bumblebii" pyytää opettaja. Jännitys purkautuu, transformers pukuun pukeutunut syntymäpäiväsankari pääsee valitsemaan nimensä ja kertomaan uudesta asustaan, jonka oli saanut aamulla syntymäpäivälahjaksi. Sitä ei ollut ostettu kaupasta, vaan citymarketista. Muut nyökkäilevät ja katsovat poikaa ihaillen.

Robottivideoita on tehty pienryhmien projektissa. Lapset olivat saaneet suunnitella oman robottinsa ja garage band -sovellusta oli hyödynnetty robottiäänien äänityksessä. Yhdessä kuunnellaan robottien kertomia tarinoita. Robottien syntytarina saattoi olla hyvin pitkäkin; lapset kertoivat robotin synnystä, tutkivat ja nimesivät robotissa olevia värejä, miettivät robottien supervoimia. Robotit olivat syntyneet taikasormien tarkasta työskentelystä iPadin avustuksella. Elsarobotti, prinsessarobotti, kissa robotti, hulkrobotti ja Bumlebii -robotti, olivat jokainen tekijöidensä näköisiä.

Ryhmän 5-vuotiaat olivat olleet kiinnostuneita ninjoista. Viskareiden ninjajuttuja oltiin yhdessä seurattu ja ne olivat tuntuneet kiinnostavilta, mutta ryhmän 3-5 -vuotiaat eivät olleet siitä innostuneet. Lastentarhanopettajan kanssa keskusteltiin, että mikä olisi tuon pienryhmän juttu? Mikä heitä kiinnostaa? Robotit!
Ja nyt me ollaan tässä. Omat robotit on tehty tällä kertaa ipadia hyödyntäen. Lapset ovat saaneet valita mieleisensä robotin kuvan. Siitä oli otettu kuvakaappaus ja lapsi sai värittää robotin mieleisekseen. 


Tämän jälkeen robotti on viety puppetpalsiin, ja siihen on päälle irrotettu osia alkuperäisestä robotista. Näin on syntynyt lapsen ikioma robotti.
Robotti osasi puhua. Se osasi kertoa kuka se on. Robotin ääni tehtiin garacebandin mikrofonilla ja jokainen sai valita haluamansa äänen (kaiku, robotti, hirviö, orava jne). Lopulta kaikki yhdistettiin imoviella.

Ja nyt oli aika esitellä robotit. "Kenen robotti on kuvassa?" Kysyy opettaja, kun istumme älytaulun edessä ja eteemme on heijastettu seinän kokoinen robotti. " Minun, se on optimus prime!" " Haluatko kertoa ensin robotista jotain, vai katsotaanko?" Katsotaan! Ylpeänä robotin tekijä seuraa muiden reaktioita. Muut suuntaavat katseensa taululle ja kuuntelevat tarkkaavaisesti mitä robotti kertoo.


" Haluatko kertoa miten robottisi syntyi?" ja siitä alkaa tarina. Tarina jatkuu ja kiertelee ja kaartelee ja muut ryhmästä kuuntelevat tarkkaavaisina. Yhdessä pohditaan millaisia taitoja roboteille voisi opettaa ja mikä taito sopisi jokaiselle robotille. Keskustelu on intensiivistä ja kaikki pääsevät siihen hienosti mukaan.  "Mitä haluaisit tehdä seuraavaksi?" kysyy opettaja. " Haluaisin oppia piirtämään robotin, niinku kynällä", vastaa tekijä.

Löydätkö tarinasta digitaalisen portfoliotyöskentelyn pedagogisen mallin?


Heidi Kajan, prosessikuvaus Kanniston päiväkoti / Kerava

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Valtakunnallinen varhaiskasvatuspäivä 18.3

  Kansallisen koulutuksen arviointikeskus julkaisi 2020 varhaiskasvatussuunnitelmien toteutumiseen arjessa liittyvän raportin. Raportin muka...