Olemisen sietämätön keveys

Meillä oli perjantaina Keravalla hankepäiväkotien tapaaminen. Keskustelimme taloittain kuulumisia -missä mennään. Kaikissa taloissa on nyt henkilökunnalla tunnukset käytössä. Pääsääntöisesti on myös kaikki halukkaat perheet palauttaneet luvat ja tunnukset - voi olla, että yksittäisiä lapsia vielä joukkoon tulee mukaan, mutta puhutaan ihan muutamista lapsista. Suurimmassa osassa Keravan hankepäiväkoteja on koko ryhmä mukana pedanetissä.
Lapsista on viety jo valokuvia ja videoita lasten kansioihin todella kiitettävästi. Alustan käyttö kuitenkin vielä tuntuu joillekin kasvattajille työläältä ja paneudumme alustan käyttökoulutukseen kentällä.

Aikapula - on sana, jonka kuulen kentällä aika ajoin. Kun kävimme keväällä koulutuksissa keskustelimme vahvasti siitä, että jostain on luovuttava, jotta tulee tilaa uudelle. Mutta mistä olemme valmiita luopumaan? Ketä varten suunnittelemme? Lapsia vai itseämme?
Vierailimme keskiviikkona Kirkkonummella ja toin perjantain tapaamiseen ajatuksen siitä, että olisimmeko valmiita luopumaan viikko-ohjelmasta?

(kuva netistä)

Täydeltä näyttää... mihin mahtuu lasten aloitteet? Lasten kiinnostuksen kohteet? Pedagoginen dokumentointi?

Mitä tapahtuu jos emme kirjaa etukäteen joka päivälle ohjelmaa? Käykö silloin niin, että emme tee mitään? Haittaako jos "emme tee mitään". Sillä tiedän, että vaikka meistä tuntuisi, että emme tee mitään, niin lapset tekevät varmasti jotain, mikä on heille merkityksellistä.

Ajatustani vahvisti se, että kävin tällä viikolla kuuden lapsen kanssa läpi heidän valokuviaan. He saivat valita itselleen merkityksellisimmät kuvat ja niistä heidän kanssaan keskustelimme. Lasten kuvissa oli heidän itsensä kuvaamia kuvia, oli kuvia leikeistä, ajattelusta, oppimisesta, luovuuden riemusta ja yhdessä olosta sekä tietysti muutamia kuvia eri tuokioilta.

Mitkä kuvat lapset kokivat merkityksellisiksi?

Ne, joissa he olivat vapaalla hetkellä, luovuuden riemussa, rakentamassa omaa maailmaa. Kukaan ei valinnut "tuokiokuvia".

Aikuisen ja lapsen maailma on hyvin erilainen. Lapsille on ensisijaisen tärkeää sosiaalinen yhdessäolo, ei toiminnan sisältö. Sivusta seuraaminen ja vaeltelu on lapselle tärkeää suuntaumista ympäristön tapahtumiin. 

Olisiko ensimmäinen askel kohti uuden vasun ideologiaa "löyhästi suunniteltu viikko"?

Tukisiko seuraavanlainen viikko-ohjelma ajatusmaailmaa siitä, että varhaiskasvatus alkaa siitä hetkestä kun lapsi avaa oven ja päättyy siihen kun ovi sulkeutuu?

MITEN TEIDÄN VIIKKO ON ORGANISOITU? KERROTTEKO TARKASTI ERI PÄIVIEN TAPAHTUMAT? VAI ONKO VIIKKO-OHJELMAA ENSINKÄÄN?

Kentällä tällä viikolla teimme luontotauluja pienten ( alle 3v.) kanssa :) Näistä tuli tosi kivoja!

Lapset saivat kehykset, asettelivat ne haluamaansa paikkaan ja ottivat kuvan. Kävimme kuvat yhdessä pienissä ryhmissä läpi ja he saivat kertoa mitä kuvasivat. 

Tee sinäkin, jo ensi viikolla! Nyt on luonto kauneimmillaan!