Rakennetaan digiportfoliota yhdessä

Digimatka on edennyt jo siihen vaiheeseen, että vanhemmilla alkaa olla tunnukset omien lastensa kansioihin ja lapset alkavat laittamaan niihin materiaalia kasvattajien kanssa. Äkkiä on akuutti tarve toimivalle kansiorakenteelle. Hankekuntien omilla lastentarhanopettajien coachauspäivillä olemme kuumeisesti pohtineet tätä rakenneasiaa. Varhaiskasvatuksen portfolio on perinteisesti ollut kasvunkansio, jota on koottu mappiin kronologisesti aikajanalla. Se on ollut käytettävyyden kannalta järkevää, sivut ovat pysyneet paremmin ehjinä ja lapsen on ollut helpompi löytää asioita. Sen lisäksi siinä on ollut taustalla ajatus lapsen hyvinvoinnin tukemisesta, lapsi oppii hahmottamaan elämäänsä aikajatkumona. Sen ymmärtäminen, että kasvan ja opin asioita ajan kuluessa, luo turvallisuutta.

Digitaalisuus mahdollistaa helposti hyppelehtimisen sivulta toiselle ilman että mitään menee rikki. Otsikot joiden välillä hypellään, on vaan tarkkaan harkittava. Jos otsikoita on paljon ja ne ovat tulkittavissa monella eri tavalla, on vaarana että asiat hukkuvat ja unohtuvat otsikoiden alle, kun materiaalia kertyy paljon. Kun kasvattajat, lapset ja vanhemmat oppivat käyttämään alustaa, materiaalin tallentaminen käy nopeasti ja on vaivattomampaa kuin paperimappiin tallentaminen. Portfolion perusajatus materiaalin valikoimisesta ja reflektoimisesta on syytä pitää kirkkaana mielessä, etteivät ne lapselle tärkeimmät asiat ja oppimisen dokumentoiminen jää runsauden alle piiloon.

Kirkkonummella, Tuusulassa ja Keravalla alettiin ratkomaan tätä digitaalisen portfolion rakennekysymystä omista lähtökohdista ja oman toimintakulttuurin kautta. Lastentarhanopettajat ovat tässä avainasemassa, pohtimassa käytännössä toimivaa ratkaisua. Mikä on se kantava ajatus, jonka varassa he työskentelevät? Kannatteleeko yhteinen päiväkotiperinne, tuokioajattelu ja oppiainelähtöinen viikko-ohjelman suunnitteleminen? Vai ollaanko jo omaksumassa uuden varhaiskasvatussuunnitelman mukaista kokonaisvaltaisempaa oppimiskäsitystä, joka osallistaa lapsia ja vanhempia mukaan kehittämistyöhön? Otsikoidaanko digitaalinen portfolio oppiaineisiin, varhaiskasvatussuunnitelman mukaisiin oppimisen osa-alueisiin vai peräti laaja-alaisten oppimisen taitojen mukaisesti? Tällöin kaikki osa-alueet tulisivat varmasti huomioiduksi, mutta käytännössä asiat linkittyvät aina toisiinsa ja niiden luokitteleminen saattaisi olla lastentarhanopettajallekin vaikeaa saati lapselle.

Tässä hankkeessa keskiössä on lapsi. Suunnittelemme digitaalista portfoliota, johon lapsella on täydet käyttöoikeudet. Tärkeintä on siis, että portfolio on lapsen näkökulmasta looginen ja helppokäyttöinen. Miten pieni lapsi otsikoisi oman kansionsa jos osaisi? Ehkä isompi lapsi osaisikin jo toivoa alustalle otsikon oman mielenkiintonsa mukaisesti?

Portfoliota käyttävät myös lapsen vanhemmat, joilta ei edellytetä kasvatustieteellistä koulutusta. Onko vanhempien osallisuus mukana kaikissa lapsiryhmän projekteissa vai onko vanhempien osallisuus rajattu oman otsikon alle erilliseen lokeroon? Hankkeessa kokoontuu ”viisasten kerho” eli joukko vapaaehtoisia vanhempia, jotka pääsevät myös pohtimaan näitä asioita. Tuntuuko selkeämmältä, kun tietää mihin saa laittaa kotona tuotettua materiaalia vai olisiko mielekkäämpää tuoda kodin näkökulma aina kulloinkin käsillä olevaan aiheeseen?

Diggaa mun digimatkaa-hanke kokeilee erilaisia vaihtoehtoja ja tuottaa samalla tutkimustietoa aiheesta. Kehittämisen kulttuuri on hankekunnissakin erilainen. Toisaalla halutaan kokeilla yhdessä samalla tavalla toinen toisiaan tukien, kun taas toisaalla halutaan säilyttää itsenäisyys ja oma valinnan vapaus kehittämisessäkin. On mielenkiintoista nähdä minkälaisiin lopputuloksiin päästään kummallakin metodilla.