Vasusta vauhtia toiminnan suunnitteluun

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2016) korostetaan laaja-alaista osaamista, mikä koostuu taidoista ja tiedoista, arvoista, tahdosta ja asenteesta.  Osaaminen tarkoittaa myös kykyä käyttää tietoja ja taitoja sekä toimia tilanteen edellyttämällä tavalla.Laaja-alaisen osaamisen tavoitteet kulkevat jatkumona varhaiskasvatussuunnitelman perusteista esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteisiin.  Vasun oppimiskäsitys näkee lapsen aktiivisena toimijana ja tavoite laaja-alaisen osaamisen toteutumisesta haastavat varhaiskasvatuksen arkea uudistumaan. Tämä edellyttää, että lapsen tulisi todella saada itse osallistua ja arvioida toimintaa varhaiskasvatuksessa. Toiminta varhaiskasvatuksessa on kokonaisvaltaista ja eheyttävää, joten laaja-alainen osaaminen toteutuu luontevasti kaikessa toiminnassa. Monipuoliset työskentelytavat ja erilaisissa oppimisympäristöissä toimiminen korostuvat tietosisältöjä enemmän. Tavoitteena onkin opettaa lasta löytämään itselleen luontaisia tapoja työskennellä. Myös huoltajien tuntemus oman lapsen oppimis- ja työskentelytavoista huomioidaan toiminnan suunnittelussa. Lapset osallistuvat aktiivisesti varhaiskasvatuksen oppimisympäristöjen suunnitteluun ja rakentamiseen. Lasten osallisuutta lisätään tarjoamalla lapselle päivittäin mahdollisuuksia vaikuttaa ja tehdä valintoja itseään ja arkeaan koskevissa asioissa.

Uusi syksy on käynnistynyt ja erilaisissa sosiaalisen median varhaiskasvatuksen ryhmissä on noussut esiin kysymyksiä toiminnan suunnitteluun ja sisältöihin liittyen.
Ideoita on aina kiva saada ja suunnitella uutta, mutta miksi mennä merta edemmäs kalaan, kun kalat ovat siinä edessäsi, aivan saatavilla. Kaloilla tarkoitan tässä vertauskuvassa lasten vasuja.

Lapsen vasu on mitä parhain pedagoginen dokumentti. Se tuo esiin lapsen kiinnostuksen kohteet ja ajattelun. Perheen toiveet ja mielenkiinnonkohteet. Lapsen oppimistavoitteet ja tavoitteet pedagogiselle toiminnalle.


Oletko lukenut ne jo?

"Ville Matti on kiinnostunut legoista ja leikkii mielellään erilaisia roolileikkejä. Nauttii roolivaatteiden pukemisesta ja osaa heittäytyä hienosti erilaisiin rooleihin. Ville Matti on utelias ja kiinnostunut monista asioista ja haluaa vastauksia kysymyksiin. Tykkää liikunnallisista leikeistä ja toiminnasta, on motorisesti ketterä ja taitava."

" Ville Matin puhe on epäselvää, sillä puheesta puuttuu monia äänteitä (s,k,r,l). Suun motoriikka on jähmeä ja sanojen tuottaminen haastavaa. 

Joukkuepelien pelaamista harjoitellaan, sillä pettymyksen sietokyky on kehittymässä. Häviäminen on vielä raskasta ja Ville Matti tarvitsee tukea pettymystilanteissa. Saattaa satuttaa itseään tai muita."

On helppoa nostaa yhden lapsen vasusta asiat esiin, mutta entäpä muu ryhmä?

Pohdin itse, että lähtisin siitä, että
1. Lue vasut
2. Kirjaa ylös jokaisen lapsen kiinnostuksen kohteet ja oppimistavoitteet ranskalaisilla viivoilla, lyhyesti
3. Voiko asioita yhdistää? Tarkoittaako jotkin asiat samaa, eri tavalla ilmaistuna? Sivuaako jotkut asiat toisiaan? 

 Lapsen kiinnostuksen kohteiden sekä oppimistavoitteiden huomiointi on äärimmäisen tärkeää kun laaditaan lapsen vasua. Pedagoginen toiminta tulisi rakentaa lapsen yksilölliset tarpeet sekä hänen mielenkiinnon kohteet huomoiden. Lapsi motivoituu yhteiseen toimintaan aivan eri tavalla, kun toiminta kumpuaa hänen luontaisista kiinnostuksen kohteistaan.

 

 Tämän jälkeen otan selvää 

1. Kunnan painopistealueet (esim. tvt/liikunta/osallisuus/pienryhmätoiminta)

2. Talon painopistealueet (liikunta/kädentaidot/musiikki/läsnäolo)

--> Ryhmän painopistealue? 

Sen valitsisin noiden vasujen pohjalta, niin, että se olisi linjassa muiden painopisteiden kanssa.

 

Esim. Alle 3 -vuotiaiden ryhmässä on 12 lasta. Laaja-alaisen oppimisen alueista valitsemme alkusyksyyn osallisuuden ja vaikuttamisen sekä arjen taidot ja itsestä huolehtiminen. Suunnittelemme arjen rakenteet niin, että meillä on kiireetön arki ja annamme erityisesti tilaa ja aikaa siirtymätilanteille; vuorovaikutukselle, itsenäisen pukemisen harjoittelulle, pottailulle. Lasten vasut on luettu ja aloituskeskustelut pidetty. Ryhmässä mielenkiinnon kohteiksi on noussut: kiipeily, koti -ja majaleikki sekä musiikki. Oppimistavoitteiksi ollaan yhdessä huoltajien kanssa sovittu kuivaksi opettelua, vaatteiden pukemisen harjoittelua, lelujen jakamista ja yhdessä toimimista toisen kanssa. Kunnassamme painotetaan liikuntaa ja lapsen osallisuutta ja talossamme painotetaan läsnäoloa. Sovimme tiimin kesken, että aloitamme syksyn toiminnan panostamalla leikkiin: tuomme ryhmään majan teko tarpeita ja lähdemme rikastuttamaan kotileikkiä lasten toiveista. Toteutamme pienryhmä toiminnassa pedagogista leikkiä: harjoittelemme kotileikkiä yhdessä aikuisen tuella. Keskitymme ulkoilussa sallivaan liikuntakasvatukseen: aikuinen tukee, auttaa ja mahdollistaa kiipeilyn harjoittelun ulkona ja sisällä tuomme lapsille mahdollisuuksia kiipeilyn harjoitteluun. Sovimme tiimissä, että tarkastelemme sovittuja tavoitteita seuraavan kerran kuukauden päästä."

 

 

 Kuva: opetushallitus

  

Miten tämä liittyy digitaalisiin portfolioihin? Käytännössä olen huomannut, kun arjessa kasvattajat ovat dokumentoineet mm.askarteluja/toimintaa, valikointi ja reflektointi -vaiheessa lapset eivät ole kokeneet noita tilanteita merkittävinä tai halunneet tallentaa noita tilanteita omiin portfoloioihin. Miksi? Onko toiminta suunniteltu lapsen vai aikuisen mielenkiinnon kohteista käsin? Miten saisimme suunniteltua pedagogisen toiminnan niin, että lapsikin haluaa sen näkyväksi?

 

 

VINKKI ARKEEN!

Voit tuoda kaiken vielä näkyville teidän oppimisympäristöön: 

Vasupuu rakentuu vuoden aikana. Syksyllä sinne kirjataan lasten mielenkiinnon kohteet/oppimistavoitteet sekä huoltajien toiveet pedagogiselle toiminnalle. Vuoden aikana puun lehtiin dokumentoidaan toimintaa: vuoden kiertoa, oppimista, pedagogista toimintaa valokuvin, tekstein ja niitä tarkastellaan henkilöstö/ryhmä/huoltaja -tasolla säännöllisesti.

 

Heidi Kajan

Arjen rakenteet ja ryhmän toimintakulttuuri suunnittelun polttopisteessä

Digitaalinen portfoliotyöskentely ja Diggaa mun digimatkaa-hankkeessa kehitetty portfoliotyöskentelyn pedagoginen malli muokkaavat varhaiskasvatuksen arkea ja työskentelytapoja. Lapsiryhmän pedagogisen toiminnan suunnittelulla on omat perinteensä ja meneillään oleva toimintakulttuurin muutos koskettaa myös näitä traditioita. Suunnitteluaika on merkittävä resurssi ja työväline. Myönnän itsekin istuneeni aikoja miettimässä toiminnan sisältöä: mitä askarrellaan, mitä lauletaan, minne mennään retkelle. Varmaa on, ettei pelkästään aikatauluttaminen ja toiminnan sisältöjen pohtiminen ei enää riitä, mikäli tavoitteena on lapsilähtöinen, lapsen kiinnostuksesta lähtevä toiminta. Mitä muutos tarkoittaa käytännössä? Mihin suunnitteluaikaa tulisi kohdentaa, jotta tukisimme mahdollisimman hyvin tasavertaisen oppivan yhteisön kehittymistä? Siitä, mitä käytännössä pitäisi tehdä toisin, puhutaan liian vähän. Toimivista suunnittelun rakenteista ja menetelmistä tulisi keskustella, jotta meidän olisi mahdollista rakentaa yhteistä ymmärrystä siitä, mitä suunnitteluajalla tavoitellaan. Ilman käytäntöön johdettuja menetelmiä varhaiskasvatussuunnitelman ideaalit jäävät helposti teorian tasolle ja arkeen päälle liimatuiksi pakkotoiminnoiksi. 

Lapsen kiinnostuksen kohteiden ja vahvuuksien huomioiminen toiminnan sisällössä ja mukaan ottaminen suunnittelussa on mahdollisuus. Se haastaa meitä näkemään opettajuutta toisesta näkökulmasta: kanssaoppijana ja oppimisprosessin kannattelijana. Väitän, että tämä otetaan varhaiskasvatuksessa huomioon toiminnan tasolla, mutta suunnitteluajan perinteisen käytön perusteluna on usein oppimisen siirtoteorian käsitys opettajuudesta. Voi tuntua haastavalta saada liitettyä kokonaisuudeksi lapsen kiinnostuksen kohteet ja tarpeet sekä varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Perinteisistä tuokiosuunnitelmista luopuminen voi tuntua tienä avoimeen anarkiaan, jossa lapset ajelehtivat tilanteesta toiseen ilman järkevää struktuuria. Mutta mitä jos pysähdytään ajattelemaan hetkeksi nykytilannetta? Että kasvattajien suunnittelusta huolimatta ryhmän arki voi olla kaoottista, hektistä, meluisaa ja stressaavaa? Johtuuko se välttämättä suunnitteluajan määrällisestä puutteesta, kuten usein asia tulkitaan? Vai voisiko lasten sitoutumiseen vaikuttaa näkökulman vaihto lasten sisältöihin ja aikuisen pedagogisiin rakenteisiin? 

Olen oman työni kautta pohtinut suunnittelua ja sen merkitystä. Mielestäni suunnittelun painopiste tulee sisällöntuottamisen sijaan olla toiminnan rakenteiden, tavoitteiden ja ympäröivän toimintakulttuurin jatkuvassa arvioinnissa ja kehittämisessä.  Rikas tietolähde arviointiin on lapsen digitaalinen portfolio ja ryhmän etusivu, joka kuvaa ryhmän toimintaa. Se kertoo mitä on tehty, miten on tehty, kuka on tehnyt, miksi on tehty, millä tavalla on tehty. Ja jos ei ole tehty, miksi ei ole tehty? Paljonko lapset ovat ideoineet ja toteuttaneet vai ovatko projektit aikuisista lähtöisin? Jatkuvan arvioinnin kautta on mahdollista kohdentaa suunnitteluresurssi siihen, mikä on ryhmän kannalta ensiarvioisen tärkeää ja olennaista. Mitä tavoittelemme tässä ryhmässä tänä ajankohtana?

Erityisryhmässä opettaneena (ja tämä koskee myös ihan kaikkia muitakin ryhmiä) tärkein suunnittelutehtäväni oli rakentaa hyvä, strukturoitu ja yhteistoiminnallinen arki, joka joustaa lasten leikkiä, iloa ja yksilöllisiä tarpeita. Ja kyllä. Joustavuus ja struktuuri mahtuvat samaan lauseeseen. Strukturoitu arki ei tarkoita aikataulutusta, joka luo vain kiirettä. Joustava ja selkeä arki antaa mahdollisuuden kuulemiselle, kohtaamiselle ja ideoiden toteuttamiselle. Se antaa tilaa luovuudelle selkeissä rajoissa. Strukturoitu arki koostuu selkeistä ja joustavista aikaikkunoista pienryhmätoiminnalle. Näihin on mahdollista sijoittaa sisällöt, jotka nousevat lasten tarpeista ja kiinnostuksen kohteista. Niihin voidaan sijoittaa niitäkin asioita, joita kasvattajat haluavat kertoa lapselle hänen kokemusmaailmaansa rikastaen. Strukturoitu arki on selkeitä sopimuksia vastuunjaosta kasvattajien kesken. Kun jokainen tietää paikkansa, ei jokaista aamua tarvitse aloittaa keskustelemalla päivän rutiineista. Lisäksi hyvin rakennettu arki ennakoi muutokset; vaihtoehto B on hyvä olla olemassa jatkuvien muutosten vuoksi. Näin toiminnan muokkaaminen on lennosta helpompaa, eikä siitä luovuta liian herkästi. Kun suunnittelu tähtää laajojen linjojen vetämiseen pelkän viikkonäkymän sijaan, on toiminta tasapainossa varhaiskasvatussuunnitelman ja lasten vasujen kanssa. Laaja-alaisten taitojen, oppimisen alueiden sekä lasten tarpeiden toteutumisen varmistaminen viikko-ja kuukausitasolla takaa sen, että lasten kanssa yhteinen sisällöntuotanto on linjassa määräävien asiakirjojen kanssa. 

Lasten kiinnostuksen kohteiden huomioiminen ja osallisuus lisääntyvät, kun suunnittelemme sille tietoisesti tilaa ryhmän rakenteissa. Aloitin ryhmässämme ”tilanraivaamisen” arvioimalla sen työskentelykulttuuria, tavoitteena ottaa lapsia mahdollisimman paljon mukaan arjen toimintoihin. Törmäsin yllättävän usein tilanteisiin, jossa kiire oli suuri ja ajan määrä oli liian pieni jumpparadan rakentamiseen, kahvikuppien kattamiseen, lakanoiden vaihtamiseen saati lasten kanssa yhteiseen suunnitteluun ja ideoimiseen. Ärsyynnyin itse pienten asioiden hankaluudesta ja ajasta, joka hankaluuden päivittelyyn kului. Halusin poistaa aikuisille ulkoistetut turhat ”saarekkeet” jotka ovat aikojen kuluessa kehittyneet. Kun asioita lähdetiin tietoisesti suunnittelemaan ja tekemään lapsiryhmän kanssa yhdessä, väheni kiire sekä suunnittelun ja järjestämisen hankaluus. Lapset olivat innoissaan ja sitoutuneita päästessään ottamaan vastuuta ja tekemään ”oikeita” suunnitelmia sekä tehtäviä.  

Mitä hyötyä tästä kaikesta voi olla? Tutkimusten mukaan lasten osallisuuden tukeminen ja lapsilähtöinen toimintakulttuuri hyödyttää lasta kaikilla vasun osa-alueilla! Satsaa yhteen –ja keräät monta hedelmää. Lapsilähtöisyys ja osallisuuden kannattelu lisää lasten sitoutuneisuutta ja aktiivisuutta ryhmän toiminnassa. Lapset haluavat nopeasti olla enemmän mukana ja vaikuttamassa, kun se on vain mahdollista. Yhteistoiminta, ideoiminen ja tuumailu parantavat lapsen ongelmanratkaisukykyä, mielikuvitusta sekä myönteisiä vuorovaikutustaitoja. Kiinnostuksen kohteet oppimisen sisältönä saavat aikaan oppimisen ja onnistumisen iloa sekä syvällisempää oppimista, kuin oman kokemuspiirin ulkopuolelta irrallaan olevan tiedon opettelu. Lapsilähtöisyys ja mielenkiinnon kohteiden kautta oppiminen nähdään vielä helposti yksiulotteisesti: lasta houkutellaan oppimaan näin, koska hän on vielä liian pieni omaksumaan asioita itsensä ulkopuolelta. Tätä saatetaan pitää jopa karhunpalveluksena, jonka kautta lapsi oppii vain toteuttamaan haluamiaan asioita. Varhaiskasvatuksessa tulisi keskustella enemmän siitä, ettei lapsen näkökulmien ja mielenkiinnon kohteiden huomioimisella ole individualismiin tähtäävää itseisarvoa. Kiinnostuessaan ja innostuessaan ja saadessaan tähän vastakaikua, lapsi saa kokemuksen tekemisen ja vaikuttamisen merkityksestä. Samalla se vahvistaa lapsen käsitystä itsestään aktiivisena toimijana, jolla on suuri merkitys tulevaisuuden demokraattisen, tasavertaisen yhteiskunnan näkökulmasta. Lapsilähtöisyyden tärkein arvo on siinä, mitä lapsen kuulluksi tuleminen yksilössä itsessään herättää.  

Syksy saapuu ja palataan tiimeihin. Mihin käytetään tänä syksynä suunnitteluaikaa? Voisiko kokeilla jotain uutta? Aloitammeko suunnittelun sienistä vai lähdemmekö pohtimaan ensin perusasioita? Miten ihmiset tulevat ryhmässä kuulluksi ja kohdelluksi ja miten arjen rakenteet tukevat tätä? Miten uusi lapsiryhmä hitsautuu yhteen ja mitä lapset haluavat oppia.  Arjen järjestelyt raivaavat tilaa myös portfoliotyöskentelylle ja arjen ilojen dokumentoimiselle. Työskentelyn alkaessa kannattaa luoda katse ainakin hetkeksi rakenteisiin ja pohtia, onko työskentely ryhmässämme mahdollista vai luoko se tällaisenaan lisää kiirettä, päälle liimattuja pakollisia tehtäviä ja yksintyöskentelyä. Tarvitseeko kaikkien tehdä aina samaa? Mitä aikuisten tulee oppia toisiltaan ja itsestään? Pysähdymmehän tarpeeksi usein päivittämään tavoitteita ja ihastelemaan opittuja asioita?

Lämpöä ja iloa syksyyn <3

Kirsi-Marja Heikkinen

Prosessikuvaus perhosprojektista

Olimme pienryhmässä keskustelleet projektin aloituksesta. Jokainen lapsi oli saanut tehtäväksi miettiä, mikä asia/aihe häntä itseään kiinnostaisi ja mistä haluaisi tietää lisää. Kalenterista katsoimme yhdessä päivän, jolloin kokoontuisimme keskustelemaan ja äänestämään projektista. Onneksi tuo päivä koitti nopeasti. Lapset pääsivät ihan ensimmäiseksi piirtämään omat toiveensa. Sen jälkeen kukin lapsista sai esitellä piirroksensa ja kertoa miksi juuri kyseiset aiheet kiinnostavat. Aiheita tuli laidasta laitaan. Esimerkiksi yhdellä lapsella kiinnostivat Elsa-keijut, kerrossängyn yläsänky ja eriväriset perhoset.

Lopulta projektin äänestykseen valikoituivat seuraavat aiheet: keijut, perhoset, hämähäkit, kissat, kirjai-met, kartat, sekä miten ”kassi” leikataan? Lapset saivat valita kaksi itseään kiinnostavaa aihetta. Eniten ääniä saivat perhoset ja hämähäkit. Lopulta pienryhmäprojektiksi valikoitui: perhoset. 

Seuraavalla projektikerralla lapset miettivät, mitä asioita haluavat perhosista tietää. Luimme alun kirjas-ta: Toukasta perhoseksi. Lasten kanssa pohdimme, minkälaisia toukkia olemme nähneet.

Päätimme selvittää ainakin seuraavat tärkeät asiat perhosesta:

- onko se tyttö vai poika?

- missä ne pissaa?

- missä se pimppi on?

- miksi ne osaa lentää?

- kuinka kauas ne lentää?

- ne on toukkia, minkä näköisiä?

- onko niillä omia puita, missä ne asuu?

- mitä tarkoittaa nahan luominen?

Seuraavilla kerroilla tutkimme kirjojen, sekä iPadin ja tietokoneen (Google ja YouTube) avulla perhosen elinkaarta, sekä kaikki tärkeitä kysymyksiä, joita mieleen tuli. YouTubesta löysimme lyhyitä videoita perhosen elinkaaresta, sekä muutakin tietoa perhosista.

Perhosen elinkaari:

Muna, toukka

Kotelo:

Perhonen:

Jokainen lapsi valitsi Googlen kuvahaun avulla oman perhosen, johon perehtyi tarkemmin. Lapset sopivat, ettei kukaan valitse samaa perhosta kuin toinen. Sen jälkeen jokainen suunnitteli itse, miten haluaa perhosensa toteuttaa. Apuna käytettiin kuvaa, kun materiaaleja varastosta haettiin. Yksi lapsista valitsi Monarkkiperhosen, jonka itse suunnitteli kuvan mukaan. 

Lapset olivat todella innostuneita ja ylpeitä töistään ja hämmästyttivät kotona vanhempiaan tiedoillaan. Myös projektia vetänyt aikuinen oppi uusia asioita perhosista. Lapset bongailivat perhosia ja toukkia myös vapaa-ajallaan ja niistä aina keskusteltiin seuraavana päiväkotipäivänä. Lapset ovat odottaneet koko kesää todella paljon, että pääsisivät näkemään mahdollisimman monta eri perhosta!

Pienryhmän projektiseinä.

Pertun päiväkoti/Tuusula

Millaisista aiheista teillä on syntynyt projekteja?

Portfolio –yhdessä perheiden kanssa

Keväinen päivä on kuuma ja päiväkodin pihalla tungeksii perheitä odottavissa tunnelmissa On alkamassa kevätjuhla perheillan merkeissä. Lapset ovat suunnitelleet kepparirataa, metsään on rakennettu luontopolku ja luonnonmateriaaliaskartelua, salissa lauletaan yhdessä nonstop ja yhdessä ryhmässä on tarjolla perheselfien ottoa. Yllätykseksi lapsille on hommattu hattarakone sekä lähifarmin lampaat ja kanat rapsutettaviksi pihan varjoisimpaan nurkkaan.

Olemme pohtineet viikkopalaverissa, miten esittelemme sähköistä portfoliota perheillassa, kunnes keksimme: miksi sitä eivät tee lapset itse? Innokkaat eskarilaiset esittelypisteelle portfolioineen. Perheille tarjolla on paperisia esitteitä sekä kirjautumisohjeita innokkaimmille. Vähän jännittää. Mitä jos tänne ei tulekaan ketään?  

Piste on menestys.  Vanhemmat tutustuvat portfolioiden sisältöön ja alustaan.  Kiinnostuneita tuntuu olevan enemmän kuin ehdimme avata asiaa! Mahtava tapa osallistua lapsen päivään! Upeaa, kun ajattelee että nuorin lapsemme aloittaa hoidon tammikuussa… Saako tämän jo aloittaa etukäteen? Oli myös päinvastaisia mielipiteitä. ”Kirjauduimme ja teimme tilin, mutta koska mitään ei tullut kansioon, emme jaksaneet enää käydä siellä. Porfolioon tuli liian harvoin materiaalia, alusta oli hankala enkä saanut apua sen käyttöön… ”

Kaikki tieto on opiksi kehittämistyötä varten. Portfolion esittelylle on varattava aikaa, esittelytavalla on suuri merkitys sille, miten siitä kiinnostutaan ja kuinka hyödyllisenä se nähdään. Pedagogisen merkityksen korostaminen ei innosta mutta kurkistusväylä päiväkotiin ja oman lapsen arkeen toimii työskentelyn alussa. Henkilökunnan sitoutuminen tiettyyn julkaisutahtiin motivoi vanhempia pysymään mukana. Apu ja tuki alustan käyttöön on erittäin tärkeää osalle perheistä.

Huoltajien osallisuus, vaikutusmahdollisuudet sekä niiden lisääminen ja vahvistaminen ovat varhaiskasvatuksen keskeinen näkökulma. Sähköinen portfoliotyöskentely voi parhaimmillaan antaa huoltajalle uusia osallistumisen mahdollisuuksia lapsen varhaiskasvatuksen arkeen sekä näköaloja lapsen kiinnostuksen kohteisiin ja oppimisen polkuun. Digiportfolio on mahdollisuus yhdistää kodin ja päiväkodin toimintaympäristöjä, jotka yhdessä toinen toistaan tukien voivat auttaa lasta kasvamaan omaksi vahvaksi itsekseen.

Diggaa mun digimatkaa-hankkeen vanhempainkyselyssä vuonna 2017 esille nousseet näkemykset heijastelevat saman tyyppisiä ajatuksia ja kokemuksia sähköisestä portfoliosta kuin mitä nousi esiin päiväkodin kevätjuhlissa. Tutkimuksen mukaan vanhempien asenteisiin vaikuttavat suhtautuminen digitaalisuuteen, digitaalisten välineiden käyttöön sekä käsitys siitä, miten huoltajat itse näkevät osallisuutensa varhaiskasvatuksen arkeen. Merkittävä asennevaikuttaja on henkilökunnan asenne ja suhtautuminen portfoliotyöskentelyyn. Niissä ryhmissä, joissa sitoutuminen työskentelyyn on vahvaa, innostuvat myös huoltajat vähitellen huomatessaan ilon ja ylpeyden, jota työskentely lapselle tuottaa.  Tyytyväisimpiä työskentelyyn ovat hankkeen kyselyn mukaan ne huoltajat, jotka kokevat, että portfoliomateriaalia on saatavilla säännöllisesti.

Millä menetelmillä ja hyvillä käytänteillä sähköinen portfolio voi rakentaa siltaa kodin ja varhaiskasvatuksen välillä? Tähän etsimme kysymyksiä Diggaa mun digimatkaa-jatkohankkeessa, jossa yhtenä näkökulmana on miten sähköinen portfolio voi toimia tukena alle 3-vuotiaan lapsen hoidonaloituksessa?

Hoidon aloitus on merkittävä tapahtuma pienen lapsen ja huoltajien näkökulmasta. Parhaimmillaan portfolion voi toimia kurkitusväylänä kahden eri maailman välillä niitä toisilleen lähentäen. Hoidonaloituksessa merkityksellisintä työskentelyä voi olla se, että huoltaja pääsee säännöllisesti kurkkaamaan lapsensa päiväkotimaailmaan huomatakseen, että aamun ikäväitkun lisäksi päivään mahtui jälleen kerran ilon ja oppimisen hetkiä. Portfoliotyöskentelystä voidaan luoda vahva yhteistyötapa kodin ja päiväkodin välille. Ryhmän etusivulle ja lapsen portfolioon säännöllisesti ilmestyvät kuvat ja videopätkät luovat positiivista virettä, joka myönteisenä kehänä innostaa kaikkia dokumentoimaan, pysähtymään ja tuumailemaan lapsen kanssa yhdessä.  Näitä hyviä käytänteitä ja tapoja lähdemme yhdessä metsästämään ensi syksynä. Luodaan yhdessä positiivinen kehä lapsen vahvuudet ja onnistumiset esille nostaen! 

Digitaalinen portfolio tuo esiin lapsen oppimisprosessit!

Digitaalinen portfoliotyöskentely pohjautuu pedagogiseen dokumentointiin. Pedagoginen dokumentointi tuottaa tietoa lasten elämästä, kehityksestä, kiinnostuksen kohteista, tarpeista ja oppimisesta konkreettisella ja monipuolisella tavalla.
Yksittäisten dokumenttien, esimerkiksi valokuvien, piirrosten tai videoiden avulla tehdään lapsen oppiminen näkyväksi ja niiden avulla voidaan yhdessä lapsen kanssa tarkastella heidän kehitystään ja oppimistaan. Lasten saavuttamat tiedot ja taidot tulevat näkyväksi pedagogisen dokumentoinnin kautta ja ovat toiminnan suunnittelun perusta.

Digitaalinen portfolio toimii loistavasti lapsen kasvun ja oppimisen kuvaamisen välineenä!

Luistelua harjoitellaan varmasti monessa varhaiskasvatusyksikössä talvisin. Perusluistelutaitoon kuuluu monia elementtejä, jotka tulee hallita; kuten tasapainotaidot, kehonhallinta, koordinaatio, kaatumisen hallinta, pelon voittaminen, pettymyksen sietäminen ja onnistumisen kokemukset lisäävät tietysti iteseluottamusta.

Digitaalisen portfolion avulla voidaan tehdä lapselle näkyväksi esimerkiksi luistelutaitojen kehitys. Seuraava video on kuvattu ensimmäiseltä luistelukerralta. Luistelua harjoiteltiin parin tunnin ajan, mutta aina välillä luistimet riisuttiin ja laskettiin mäkeä jne. Mutta kehitystä tapahtui, huimaa vauhtia. Ja lapsen oppiminen tehtiin yksinkertaisella tavalla näkyväksi.

Luistelun harjoittelua 

Jo oppimisprosessin näkyväksi tekeminen lisää lapsen itseluottamusta ja tietoisuutta omista kyvyistään. Ryhmässä voidaan yhdessä katsoa toisten kehittymistä ja näin ollen tehdä jokaisen yksilön oppiminen näkyväksi myös ryhmätasolla. Tämä lisää myös ryhmätasolla yksilöiden oppimishalua, kun he näkevät, että ikätoverikin on asiassa noin hienosti kehittynyt.

Tarkkaile, mitä sinun lapsiryhmässäsi yksilöt tällä hetkellä harjoittelevat. Dokumentoi harjoittelua säännöllisesti ja voit pian huomata, että kokonainen oppimisprosessi on saatu tallennettua.

Työniloa!

Heidi Kajan

Pedagoginen malli arjessa = kuvaus arkisesta hetkestä

Neljä lapsista on jo paikalla, tunnelma on odottavainen. Odotetaan vielä viimeistä kuravaatteista riisuutujaa. Rutiinit on tärkeitä ja sen takia tänäänkin katsotaan ensin, ketä on paikalla. Lauletaanko paikalla olijat vai arvuutellaanko? Kysyy lastentarhanopettaja. "Arvuutellaan!, vaatteista" Pyytää joku. Raitapaitainen dinosaurus -paita löytää nimensä, samoin kuin Elsa prinsessa. "Bumblebii" pyytää opettaja. Jännitys purkautuu, transformers pukuun pukeutunut syntymäpäiväsankari pääsee valitsemaan nimensä ja kertomaan uudesta asustaan, jonka oli saanut aamulla syntymäpäivälahjaksi. Sitä ei ollut ostettu kaupasta, vaan citymarketista. Muut nyökkäilevät ja katsovat poikaa ihaillen.

Robottivideoita on tehty pienryhmien projektissa. Lapset olivat saaneet suunnitella oman robottinsa ja garage band -sovellusta oli hyödynnetty robottiäänien äänityksessä. Yhdessä kuunnellaan robottien kertomia tarinoita. Robottien syntytarina saattoi olla hyvin pitkäkin; lapset kertoivat robotin synnystä, tutkivat ja nimesivät robotissa olevia värejä, miettivät robottien supervoimia. Robotit olivat syntyneet taikasormien tarkasta työskentelystä iPadin avustuksella. Elsarobotti, prinsessarobotti, kissa robotti, hulkrobotti ja Bumlebii -robotti, olivat jokainen tekijöidensä näköisiä.

Ryhmän 5-vuotiaat olivat olleet kiinnostuneita ninjoista. Viskareiden ninjajuttuja oltiin yhdessä seurattu ja ne olivat tuntuneet kiinnostavilta, mutta ryhmän 3-5 -vuotiaat eivät olleet siitä innostuneet. Lastentarhanopettajan kanssa keskusteltiin, että mikä olisi tuon pienryhmän juttu? Mikä heitä kiinnostaa? Robotit!

Ja nyt me ollaan tässä. Omat robotit on tehty tällä kertaa ipadia hyödyntäen. Lapset ovat saaneet valita mieleisensä robotin kuvan. Siitä oli otettu kuvakaappaus ja lapsi sai värittää robotin mieleisekseen. 

Tämän jälkeen robotti on viety puppetpalsiin, ja siihen on päälle irrotettu osia alkuperäisestä robotista. Näin on syntynyt lapsen ikioma robotti.

Robotti osasi puhua. Se osasi kertoa kuka se on. Robotin ääni tehtiin garacebandin mikrofonilla ja jokainen sai valita haluamansa äänen (kaiku, robotti, hirviö, orava jne). Lopulta kaikki yhdistettiin imoviella.

Ja nyt oli aika esitellä robotit. "Kenen robotti on kuvassa?" Kysyy opettaja, kun istumme älytaulun edessä ja eteemme on heijastettu seinän kokoinen robotti. " Minun, se on optimus prime!" " Haluatko kertoa ensin robotista jotain, vai katsotaanko?" Katsotaan! Ylpeänä robotin tekijä seuraa muiden reaktioita. Muut suuntaavat katseensa taululle ja kuuntelevat tarkkaavaisesti mitä robotti kertoo.

" Haluatko kertoa miten robottisi syntyi?" ja siitä alkaa tarina. Tarina jatkuu ja kiertelee ja kaartelee ja muut ryhmästä kuuntelevat tarkkaavaisina. Yhdessä pohditaan millaisia taitoja roboteille voisi opettaa ja mikä taito sopisi jokaiselle robotille. Keskustelu on intensiivistä ja kaikki pääsevät siihen hienosti mukaan.  "Mitä haluaisit tehdä seuraavaksi?" kysyy opettaja. " Haluaisin oppia piirtämään robotin, niinku kynällä", vastaa tekijä.

Löydätkö tarinasta digitaalisen portfoliotyöskentelyn pedagogisen mallin?

Heidi Kajan, prosessikuvaus Kanniston päiväkoti / Kerava

Itk 2018

Olimme itk:ssa esiintymässä ja tästä näet esityksemme:

Kato mitä mä osaan! Digitaalinen portfolio osaamisen ja oppimisen esittelijänä varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa

Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa -konferenssi 2018

•  Kajan Heidi, Smeds Kati
 
•  12.04.2018 11:45
 
•  Esityssali 35
 
•  #ITKFoorumi118

Digitaalisen portfolion pedagoginen malli on syntynyt Diggaa mun digimatkaa – 

Digga min digiresa –kehittämishankkeessa. Pedagogisen mallin keskiössä on lapsen tietoiseksi

tuleminen omasta oppimisestaan ja siihen liittyvistä prosesseista, jotka on dokumentoitu

digitaaliseen portfolioon. Portfolio tuo esille myös lapsen mielenkiinnon kohteet, vahvuuden

 ja arjen sekä päiväkodissa että kotona.

Digitaalisella portfoliolla tarkoitetaan lapsen henkilökohtaista, käyttäjätunnuksella ja salasanalla

 suojattua sähköistä kasvun kansiota, jonka selaamiseen, kommentoimiseen ja materiaalin 

tuottamiseen myös vanhemmat saavat tunnukset. Digitaalisuus tarjoaa vanhemmille mahdollisuuden

 joustavaan portfolion tarkasteluun ja materiaalin tuottamiseen yhdessä lapsen ja varhaiskasvatuksen

 henkilöstön kanssa. Hankkeessa digitaalisia portfolioita on rakennettu Peda.net-alustalle.

Pedagogisen mallin kehittämisen suuntaviivat on antanut Jyväskylän yliopisto ja siinä on ollut

 mukana Kirkkonummen, Keravan ja Tuusulan yhteensä 22 pilottiyksikköä. Myös vanhemmat ovat

 olleet vahvasti mukana kyselyiden ja ydinkehittäjäryhmän kautta. Hankekumppaneina ovat

 toimineet myös PRO koulutus ja konsultointi, Folkhälsan ja Helsingin yliopiston Playful Learning 

Center.

Digitaalisten portfolioiden pedagogisen mallin avulla vasuperusteet ja esiopetussuunnitelman 

perusteet jalkautuvat varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen arkeen. Toimintakulttuurin muuttaminen 

vaatii konkreettisia käytänteitä. Mallin mukaisessa työskentelyssä korostuu lapsilähtöinen 

pedagogiikka, lapsen ja vanhemman osallisuus varhaiskasvatuksen suunnittelussa ja toteutuksessa

 sekä mediavälineiden hyödyntäminen pedagogisen dokumentoinnin välineenä. Teoreettisessa

 tausta-ajattelussa näkyy vahvasti kirkkonummelainen medialeikki, positiivinen pedagogiikka ja

 psykologia sekä jo pitkään käytössä ollut kasvunkansiopedagogiikka.

Esityksessä esittelemme pedagogisen mallin työskentelyvaiheineen sekä esittelemme muutamia

 näytteitä lasten portfolioista. Kuvaamme kuinka mallia toteutetaan käytännössä, millaisia'

 kokemuksia lapsilla, heidän huoltajillaan ja varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on mallin 

soveltamisesta käytäntöön. Nostamme esille digitaalisuuden hyödyt ja haasteet työskentelyssä.

Käytännön info

Aika
12.04.2018 11:45

Kesto
30 minuuttia

Paikka
Esityssali 35

Esityksen info

Puheenjohtaja
Viteli Arja

Kohderyhmä
Varhaiskasvattajat, esi- ja alkuopettajat

Kohderyhmän tiedot

Esitys soveltuu myös perusopetuksen, erityisesti alkuopetuksen sekä vapaan sivistystyön opetushenkilöstölle sekä pedagogisesta kehittämisestä kiinnostuneille.

Tervetuloa kuuntelemaan!

Portfoliotyöskentelyn pedagoginen malli

Diggaa mun digitmatkaa hankeessa kehitimme yhdessä Jyväskylän yliopiston kanssa portfoliotyöskentelyn pedagogisen mallin, kts. kuva

Nyt mallia on arjen tasolla testattu kolmessa kunnassa: Kirkkonummella, Tuusulassa ja Keravalla. Arjessa olemme havainneet, että malli ei välttämättä toimi suoraan kaikkien käyttäjäryhmien kanssa.
Tähän mallin kehittämiseen on Opetus -ja kulttuuriministeriö myöntänyt jatkorahoituksen, jonka avulla lähdemme kehittämään mallia jatkossa:

Kirkkonummella: alle 3 -vuotiaiden lasten kanssa
Tuusulassa: esi- ja alkuopetuksen nivelvaiheesssa
Keravalla: maahanmuutajalasten ja perheiden kanssa.

Jatkossa kuulet lisää miten toiminta etenee.

Kiinnostuitko hankkeesta?

Diggaa mun digimatkaa -hanke on esillä ITK konferenssissa to 12.4 11.45-12.15. Lisää tietoa tulossa!

Hankevideo

Syksyn aikana sähköiset portfoliot luotiin kolmessa kunnassa, noin 700 lapselle. 
Tapasimme hankeryhmien kanssa vielä kauden päättyessä ja summasimme toimintaa.
Hankkeen hyödyt lyhyesti: 

Vanhemmat:

•Uusia osallistumisen mahdollisuuksia ja konkreettista tietoa varhaiskasvatuksen arjesta.

Lapset:

•Ymmärrystä omista vahvuuksista, osaamisesta, oppimisen tavoista, vahvistuvat mediataidot, lisääntyvät osallisuuden mahdollisuudet.

Henkilöstö:

•Pedagogisen ajattelun vahvistumista, mediataitojen oppimista, dokumentoinnin helpottumista.

Organisaation johto:

•Vasun/Eopsin toimintakulttuurin jalkauttamista ja pedagogista kehittämistä, strategian johtamista käytäntöön.

Syksyn aikana valmistui myös lapsen sähköinen portfolio -video:

 

 

Hyvää alkanutta vuotta! Pysyhän kuulolla, Educa lähestyy ja Diggaa mun digimatkaa on esillä siellä molempina päivinä!