Vasusta vauhtia toiminnan suunnitteluun

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2016) korostetaan laaja-alaista osaamista, mikä koostuu taidoista ja tiedoista, arvoista, tahdosta ja asenteesta.  Osaaminen tarkoittaa myös kykyä käyttää tietoja ja taitoja sekä toimia tilanteen edellyttämällä tavalla.Laaja-alaisen osaamisen tavoitteet kulkevat jatkumona varhaiskasvatussuunnitelman perusteista esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteisiin.  Vasun oppimiskäsitys näkee lapsen aktiivisena toimijana ja tavoite laaja-alaisen osaamisen toteutumisesta haastavat varhaiskasvatuksen arkea uudistumaan. Tämä edellyttää, että lapsen tulisi todella saada itse osallistua ja arvioida toimintaa varhaiskasvatuksessa. Toiminta varhaiskasvatuksessa on kokonaisvaltaista ja eheyttävää, joten laaja-alainen osaaminen toteutuu luontevasti kaikessa toiminnassa. Monipuoliset työskentelytavat ja erilaisissa oppimisympäristöissä toimiminen korostuvat tietosisältöjä enemmän. Tavoitteena onkin opettaa lasta löytämään itselleen luontaisia tapoja työskennellä. Myös huoltajien tuntemus oman lapsen oppimis- ja työskentelytavoista huomioidaan toiminnan suunnittelussa. Lapset osallistuvat aktiivisesti varhaiskasvatuksen oppimisympäristöjen suunnitteluun ja rakentamiseen. Lasten osallisuutta lisätään tarjoamalla lapselle päivittäin mahdollisuuksia vaikuttaa ja tehdä valintoja itseään ja arkeaan koskevissa asioissa.

Uusi syksy on käynnistynyt ja erilaisissa sosiaalisen median varhaiskasvatuksen ryhmissä on noussut esiin kysymyksiä toiminnan suunnitteluun ja sisältöihin liittyen.
Ideoita on aina kiva saada ja suunnitella uutta, mutta miksi mennä merta edemmäs kalaan, kun kalat ovat siinä edessäsi, aivan saatavilla. Kaloilla tarkoitan tässä vertauskuvassa lasten vasuja.

Lapsen vasu on mitä parhain pedagoginen dokumentti. Se tuo esiin lapsen kiinnostuksen kohteet ja ajattelun. Perheen toiveet ja mielenkiinnonkohteet. Lapsen oppimistavoitteet ja tavoitteet pedagogiselle toiminnalle.


Oletko lukenut ne jo?

"Ville Matti on kiinnostunut legoista ja leikkii mielellään erilaisia roolileikkejä. Nauttii roolivaatteiden pukemisesta ja osaa heittäytyä hienosti erilaisiin rooleihin. Ville Matti on utelias ja kiinnostunut monista asioista ja haluaa vastauksia kysymyksiin. Tykkää liikunnallisista leikeistä ja toiminnasta, on motorisesti ketterä ja taitava."

" Ville Matin puhe on epäselvää, sillä puheesta puuttuu monia äänteitä (s,k,r,l). Suun motoriikka on jähmeä ja sanojen tuottaminen haastavaa. 

Joukkuepelien pelaamista harjoitellaan, sillä pettymyksen sietokyky on kehittymässä. Häviäminen on vielä raskasta ja Ville Matti tarvitsee tukea pettymystilanteissa. Saattaa satuttaa itseään tai muita."

On helppoa nostaa yhden lapsen vasusta asiat esiin, mutta entäpä muu ryhmä?

Pohdin itse, että lähtisin siitä, että
1. Lue vasut
2. Kirjaa ylös jokaisen lapsen kiinnostuksen kohteet ja oppimistavoitteet ranskalaisilla viivoilla, lyhyesti
3. Voiko asioita yhdistää? Tarkoittaako jotkin asiat samaa, eri tavalla ilmaistuna? Sivuaako jotkut asiat toisiaan? 

 Lapsen kiinnostuksen kohteiden sekä oppimistavoitteiden huomiointi on äärimmäisen tärkeää kun laaditaan lapsen vasua. Pedagoginen toiminta tulisi rakentaa lapsen yksilölliset tarpeet sekä hänen mielenkiinnon kohteet huomoiden. Lapsi motivoituu yhteiseen toimintaan aivan eri tavalla, kun toiminta kumpuaa hänen luontaisista kiinnostuksen kohteistaan.

 

 Tämän jälkeen otan selvää 

1. Kunnan painopistealueet (esim. tvt/liikunta/osallisuus/pienryhmätoiminta)

2. Talon painopistealueet (liikunta/kädentaidot/musiikki/läsnäolo)

--> Ryhmän painopistealue? 

Sen valitsisin noiden vasujen pohjalta, niin, että se olisi linjassa muiden painopisteiden kanssa.

 

Esim. Alle 3 -vuotiaiden ryhmässä on 12 lasta. Laaja-alaisen oppimisen alueista valitsemme alkusyksyyn osallisuuden ja vaikuttamisen sekä arjen taidot ja itsestä huolehtiminen. Suunnittelemme arjen rakenteet niin, että meillä on kiireetön arki ja annamme erityisesti tilaa ja aikaa siirtymätilanteille; vuorovaikutukselle, itsenäisen pukemisen harjoittelulle, pottailulle. Lasten vasut on luettu ja aloituskeskustelut pidetty. Ryhmässä mielenkiinnon kohteiksi on noussut: kiipeily, koti -ja majaleikki sekä musiikki. Oppimistavoitteiksi ollaan yhdessä huoltajien kanssa sovittu kuivaksi opettelua, vaatteiden pukemisen harjoittelua, lelujen jakamista ja yhdessä toimimista toisen kanssa. Kunnassamme painotetaan liikuntaa ja lapsen osallisuutta ja talossamme painotetaan läsnäoloa. Sovimme tiimin kesken, että aloitamme syksyn toiminnan panostamalla leikkiin: tuomme ryhmään majan teko tarpeita ja lähdemme rikastuttamaan kotileikkiä lasten toiveista. Toteutamme pienryhmä toiminnassa pedagogista leikkiä: harjoittelemme kotileikkiä yhdessä aikuisen tuella. Keskitymme ulkoilussa sallivaan liikuntakasvatukseen: aikuinen tukee, auttaa ja mahdollistaa kiipeilyn harjoittelun ulkona ja sisällä tuomme lapsille mahdollisuuksia kiipeilyn harjoitteluun. Sovimme tiimissä, että tarkastelemme sovittuja tavoitteita seuraavan kerran kuukauden päästä."

 

 

 Kuva: opetushallitus

  

Miten tämä liittyy digitaalisiin portfolioihin? Käytännössä olen huomannut, kun arjessa kasvattajat ovat dokumentoineet mm.askarteluja/toimintaa, valikointi ja reflektointi -vaiheessa lapset eivät ole kokeneet noita tilanteita merkittävinä tai halunneet tallentaa noita tilanteita omiin portfoloioihin. Miksi? Onko toiminta suunniteltu lapsen vai aikuisen mielenkiinnon kohteista käsin? Miten saisimme suunniteltua pedagogisen toiminnan niin, että lapsikin haluaa sen näkyväksi?

 

 

VINKKI ARKEEN!

Voit tuoda kaiken vielä näkyville teidän oppimisympäristöön: 

Vasupuu rakentuu vuoden aikana. Syksyllä sinne kirjataan lasten mielenkiinnon kohteet/oppimistavoitteet sekä huoltajien toiveet pedagogiselle toiminnalle. Vuoden aikana puun lehtiin dokumentoidaan toimintaa: vuoden kiertoa, oppimista, pedagogista toimintaa valokuvin, tekstein ja niitä tarkastellaan henkilöstö/ryhmä/huoltaja -tasolla säännöllisesti.

 

Heidi Kajan

Arjen rakenteet ja ryhmän toimintakulttuuri suunnittelun polttopisteessä

Digitaalinen portfoliotyöskentely ja Diggaa mun digimatkaa-hankkeessa kehitetty portfoliotyöskentelyn pedagoginen malli muokkaavat varhaiskasvatuksen arkea ja työskentelytapoja. Lapsiryhmän pedagogisen toiminnan suunnittelulla on omat perinteensä ja meneillään oleva toimintakulttuurin muutos koskettaa myös näitä traditioita. Suunnitteluaika on merkittävä resurssi ja työväline. Myönnän itsekin istuneeni aikoja miettimässä toiminnan sisältöä: mitä askarrellaan, mitä lauletaan, minne mennään retkelle. Varmaa on, ettei pelkästään aikatauluttaminen ja toiminnan sisältöjen pohtiminen ei enää riitä, mikäli tavoitteena on lapsilähtöinen, lapsen kiinnostuksesta lähtevä toiminta. Mitä muutos tarkoittaa käytännössä? Mihin suunnitteluaikaa tulisi kohdentaa, jotta tukisimme mahdollisimman hyvin tasavertaisen oppivan yhteisön kehittymistä? Siitä, mitä käytännössä pitäisi tehdä toisin, puhutaan liian vähän. Toimivista suunnittelun rakenteista ja menetelmistä tulisi keskustella, jotta meidän olisi mahdollista rakentaa yhteistä ymmärrystä siitä, mitä suunnitteluajalla tavoitellaan. Ilman käytäntöön johdettuja menetelmiä varhaiskasvatussuunnitelman ideaalit jäävät helposti teorian tasolle ja arkeen päälle liimatuiksi pakkotoiminnoiksi. 

Lapsen kiinnostuksen kohteiden ja vahvuuksien huomioiminen toiminnan sisällössä ja mukaan ottaminen suunnittelussa on mahdollisuus. Se haastaa meitä näkemään opettajuutta toisesta näkökulmasta: kanssaoppijana ja oppimisprosessin kannattelijana. Väitän, että tämä otetaan varhaiskasvatuksessa huomioon toiminnan tasolla, mutta suunnitteluajan perinteisen käytön perusteluna on usein oppimisen siirtoteorian käsitys opettajuudesta. Voi tuntua haastavalta saada liitettyä kokonaisuudeksi lapsen kiinnostuksen kohteet ja tarpeet sekä varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Perinteisistä tuokiosuunnitelmista luopuminen voi tuntua tienä avoimeen anarkiaan, jossa lapset ajelehtivat tilanteesta toiseen ilman järkevää struktuuria. Mutta mitä jos pysähdytään ajattelemaan hetkeksi nykytilannetta? Että kasvattajien suunnittelusta huolimatta ryhmän arki voi olla kaoottista, hektistä, meluisaa ja stressaavaa? Johtuuko se välttämättä suunnitteluajan määrällisestä puutteesta, kuten usein asia tulkitaan? Vai voisiko lasten sitoutumiseen vaikuttaa näkökulman vaihto lasten sisältöihin ja aikuisen pedagogisiin rakenteisiin? 

Olen oman työni kautta pohtinut suunnittelua ja sen merkitystä. Mielestäni suunnittelun painopiste tulee sisällöntuottamisen sijaan olla toiminnan rakenteiden, tavoitteiden ja ympäröivän toimintakulttuurin jatkuvassa arvioinnissa ja kehittämisessä.  Rikas tietolähde arviointiin on lapsen digitaalinen portfolio ja ryhmän etusivu, joka kuvaa ryhmän toimintaa. Se kertoo mitä on tehty, miten on tehty, kuka on tehnyt, miksi on tehty, millä tavalla on tehty. Ja jos ei ole tehty, miksi ei ole tehty? Paljonko lapset ovat ideoineet ja toteuttaneet vai ovatko projektit aikuisista lähtöisin? Jatkuvan arvioinnin kautta on mahdollista kohdentaa suunnitteluresurssi siihen, mikä on ryhmän kannalta ensiarvioisen tärkeää ja olennaista. Mitä tavoittelemme tässä ryhmässä tänä ajankohtana?

Erityisryhmässä opettaneena (ja tämä koskee myös ihan kaikkia muitakin ryhmiä) tärkein suunnittelutehtäväni oli rakentaa hyvä, strukturoitu ja yhteistoiminnallinen arki, joka joustaa lasten leikkiä, iloa ja yksilöllisiä tarpeita. Ja kyllä. Joustavuus ja struktuuri mahtuvat samaan lauseeseen. Strukturoitu arki ei tarkoita aikataulutusta, joka luo vain kiirettä. Joustava ja selkeä arki antaa mahdollisuuden kuulemiselle, kohtaamiselle ja ideoiden toteuttamiselle. Se antaa tilaa luovuudelle selkeissä rajoissa. Strukturoitu arki koostuu selkeistä ja joustavista aikaikkunoista pienryhmätoiminnalle. Näihin on mahdollista sijoittaa sisällöt, jotka nousevat lasten tarpeista ja kiinnostuksen kohteista. Niihin voidaan sijoittaa niitäkin asioita, joita kasvattajat haluavat kertoa lapselle hänen kokemusmaailmaansa rikastaen. Strukturoitu arki on selkeitä sopimuksia vastuunjaosta kasvattajien kesken. Kun jokainen tietää paikkansa, ei jokaista aamua tarvitse aloittaa keskustelemalla päivän rutiineista. Lisäksi hyvin rakennettu arki ennakoi muutokset; vaihtoehto B on hyvä olla olemassa jatkuvien muutosten vuoksi. Näin toiminnan muokkaaminen on lennosta helpompaa, eikä siitä luovuta liian herkästi. Kun suunnittelu tähtää laajojen linjojen vetämiseen pelkän viikkonäkymän sijaan, on toiminta tasapainossa varhaiskasvatussuunnitelman ja lasten vasujen kanssa. Laaja-alaisten taitojen, oppimisen alueiden sekä lasten tarpeiden toteutumisen varmistaminen viikko-ja kuukausitasolla takaa sen, että lasten kanssa yhteinen sisällöntuotanto on linjassa määräävien asiakirjojen kanssa. 

Lasten kiinnostuksen kohteiden huomioiminen ja osallisuus lisääntyvät, kun suunnittelemme sille tietoisesti tilaa ryhmän rakenteissa. Aloitin ryhmässämme ”tilanraivaamisen” arvioimalla sen työskentelykulttuuria, tavoitteena ottaa lapsia mahdollisimman paljon mukaan arjen toimintoihin. Törmäsin yllättävän usein tilanteisiin, jossa kiire oli suuri ja ajan määrä oli liian pieni jumpparadan rakentamiseen, kahvikuppien kattamiseen, lakanoiden vaihtamiseen saati lasten kanssa yhteiseen suunnitteluun ja ideoimiseen. Ärsyynnyin itse pienten asioiden hankaluudesta ja ajasta, joka hankaluuden päivittelyyn kului. Halusin poistaa aikuisille ulkoistetut turhat ”saarekkeet” jotka ovat aikojen kuluessa kehittyneet. Kun asioita lähdetiin tietoisesti suunnittelemaan ja tekemään lapsiryhmän kanssa yhdessä, väheni kiire sekä suunnittelun ja järjestämisen hankaluus. Lapset olivat innoissaan ja sitoutuneita päästessään ottamaan vastuuta ja tekemään ”oikeita” suunnitelmia sekä tehtäviä.  

Mitä hyötyä tästä kaikesta voi olla? Tutkimusten mukaan lasten osallisuuden tukeminen ja lapsilähtöinen toimintakulttuuri hyödyttää lasta kaikilla vasun osa-alueilla! Satsaa yhteen –ja keräät monta hedelmää. Lapsilähtöisyys ja osallisuuden kannattelu lisää lasten sitoutuneisuutta ja aktiivisuutta ryhmän toiminnassa. Lapset haluavat nopeasti olla enemmän mukana ja vaikuttamassa, kun se on vain mahdollista. Yhteistoiminta, ideoiminen ja tuumailu parantavat lapsen ongelmanratkaisukykyä, mielikuvitusta sekä myönteisiä vuorovaikutustaitoja. Kiinnostuksen kohteet oppimisen sisältönä saavat aikaan oppimisen ja onnistumisen iloa sekä syvällisempää oppimista, kuin oman kokemuspiirin ulkopuolelta irrallaan olevan tiedon opettelu. Lapsilähtöisyys ja mielenkiinnon kohteiden kautta oppiminen nähdään vielä helposti yksiulotteisesti: lasta houkutellaan oppimaan näin, koska hän on vielä liian pieni omaksumaan asioita itsensä ulkopuolelta. Tätä saatetaan pitää jopa karhunpalveluksena, jonka kautta lapsi oppii vain toteuttamaan haluamiaan asioita. Varhaiskasvatuksessa tulisi keskustella enemmän siitä, ettei lapsen näkökulmien ja mielenkiinnon kohteiden huomioimisella ole individualismiin tähtäävää itseisarvoa. Kiinnostuessaan ja innostuessaan ja saadessaan tähän vastakaikua, lapsi saa kokemuksen tekemisen ja vaikuttamisen merkityksestä. Samalla se vahvistaa lapsen käsitystä itsestään aktiivisena toimijana, jolla on suuri merkitys tulevaisuuden demokraattisen, tasavertaisen yhteiskunnan näkökulmasta. Lapsilähtöisyyden tärkein arvo on siinä, mitä lapsen kuulluksi tuleminen yksilössä itsessään herättää.  

Syksy saapuu ja palataan tiimeihin. Mihin käytetään tänä syksynä suunnitteluaikaa? Voisiko kokeilla jotain uutta? Aloitammeko suunnittelun sienistä vai lähdemmekö pohtimaan ensin perusasioita? Miten ihmiset tulevat ryhmässä kuulluksi ja kohdelluksi ja miten arjen rakenteet tukevat tätä? Miten uusi lapsiryhmä hitsautuu yhteen ja mitä lapset haluavat oppia.  Arjen järjestelyt raivaavat tilaa myös portfoliotyöskentelylle ja arjen ilojen dokumentoimiselle. Työskentelyn alkaessa kannattaa luoda katse ainakin hetkeksi rakenteisiin ja pohtia, onko työskentely ryhmässämme mahdollista vai luoko se tällaisenaan lisää kiirettä, päälle liimattuja pakollisia tehtäviä ja yksintyöskentelyä. Tarvitseeko kaikkien tehdä aina samaa? Mitä aikuisten tulee oppia toisiltaan ja itsestään? Pysähdymmehän tarpeeksi usein päivittämään tavoitteita ja ihastelemaan opittuja asioita?

Lämpöä ja iloa syksyyn <3

Kirsi-Marja Heikkinen