Valtakunnallinen varhaiskasvatuspäivä 18.3

 

Kansallisen koulutuksen arviointikeskus julkaisi 2020 varhaiskasvatussuunnitelmien toteutumiseen arjessa liittyvän raportin. Raportin mukaan noin 10% vastaajista kertoi, että monilukutaitoa vahvistavaa toimintaa ei toteutettu varhaiskasvatuksessa lainkaan.

Valtakunnallista varhaiskasvatuspäivää vietetään 18.3 ja nyt on monilukutaidon aika. Varhaiskasvatuspäivänä haastetaan lukemaan lapsille, toteuttamaan monilukutaitoa ja tutkivaa oppimista. Seuraava kuva on varhaiskasvatuksen opettajien liiton sivuilta (www.vol.fi)

Teknologisten viestintävälineiden kehittymisen ja informaation tuottamisen, tulkinnan ja välittämisen muotojen uudistumisen myötä luku- ja kirjoitustaidon rinnalle on kuitenkin haluttu etsiä uusia käsitteitä, jotka nivovat yhteen oppimisen, opetuksen ja alati uudistuvat viestinnän muodot. Siksi lukemisen ja kirjoittamisen rinnalla on alettu käyttää runsaslukuisesti myös muita käsitteitä, kuten kulttuurin lukutaito, teknologinen lukutaito, informaatiolukutaito, verkkolukutaito, kuvanlukutaito, visuaalinen lukutaito, globaali lukutaito, tietokonelukutaito, mainonnan lukutaito ja medialukutaito.

Monilukutaidon käsite voi kuitenkin olla monelle vieras -lähes mörkö, sillä voi tuntua siltä, että siitä ei oikein saa otetta. Monilukutaito liittyy kiinteästi ajattelun ja oppimisen taitoihin. Monilukutaidon perustana on laaja tekstikäsitys, jonka mukaan erilaiset tekstit voivat olla muun muassa kirjoitetussa, puhutussa, audiovisuaalisessa tai digitaalisessa muodossa. Monilukutaidosta on puhuttu eräänlaisena sateenvarjo -käsitteenä, joka kätkee alleen monet arjen taidot. (Kuva: Heidi Kajan)

Monilukutaidosta puhuttaessa onkin syytä muistaa, että kyseessä on moninainen, sekä lukemiseen että kirjoittamiseen tai tuottamiseen liittyvä osaamisalue. Itse asiassa tekstin tuottaminen voidaan nähdä siinä jopa tärkeämpänä kuin vastaanotto ja lukeminen.

Lapset tarvitsevat monilukutaitoa osatakseen tulkita maailmaa ympärillään ja hahmottaa sen kulttuurista monimuotoisuutta. Monilukutaito merkitsee taitoa hankkia, yhdistää, muokata, tuottaa, esittää ja arvioida tietoa eri muodoissa, eri ympäristöissä ja tilanteissa sekä erilaisten välineiden avulla. Monilukutaito tukee kriittisen ajattelun ja oppimisen taitojen kehittymistä. Sitä kehitettäessä tarkastellaan ja pohditaan myös eettisiä ja esteettisiä kysymyksiä. Kirjalla ja kirjoitetulla tekstillä on edelleen vahva asema yhteiskunnassa mutta se harvoin esiintyy enää itsenäisenä, ilman selittäviä graafeja, kuvitusta ja hyperlinkkejä.

Miten tukea monilukutaitoa arjessa? tässä muutamia vinkkejä:

·         Graffittien, liikennemerkkien, kuvien tulkintaa, numeroita, logoja, koirien eleitä, kielet, murteet

·         Emojit ja videoblogit ja niiden tulkinta, kriittinen lähestymistapa

·         Saduttaminen, mainosten tekeminen, uutisten teko (virallinen kieli)

·         Erilaisiin kirjaimiin/symboleihin tutustuminen

·         Mainosten teko

Kuvanlukutaito; mitä kuvassa tapahtuu? Jutellaan esimerkiksi ryhmässä otetuista kuvista yhdessä 

lasten kanssa.

;·         Kuvasuunnistus

·         Kuvien käyttö arjessa

·         leikkilukeminen ja kuvin tuetut tekstit

·         Kinesteettinen lukutaito; tutkiva oppiminen – “etsi jotain sormesi pituista”

·         Auditiiviset tekstit: miltä tämä musiikki tuntuu? Mikä tämän äänen aiheuttaa? Äänilotto, musiikkimaalaus etc esimerkiksi: https://youtu.be/8N4GwNnuhU0

·         Tieteellinen lukutaito: tiedekokeet tukevat tekemään tulkintoja

Monilukutaitoa tulisi olla  kaiken päiväkodin opetustoiminnan taustalla. Monilukutaidon pedagogiikan ja ajattelun nähdään soveltuvan hyvin juuri pienten lasten pedagogiikkaan, sillä moninaisten tekstien tulkintaan ei vaadita välttämättä perusluku- ja kirjoitustaitoa. Pienten lasten kohdalla monilukutaidossa on  tärkeää kuvien tulkinta ja kuvista kertominen. Tärkeintä olisi, että kasvattajat ymmärtävät oman merkityksensä lapsen monilukutaidon kehityksen tukemisessa

Lisää tietoa monilukutaidosta:

•       Kurittomat_palaset_www.pdf (helsinki.fi)

•       Mustola, M. & Koivula, M. 2017. Monilukutaito. Teoksessa M. Koivula, A. Siippainen & P. Eerola-Pennanen (toim.). 2017. Valloittava varhaiskasvatus. Oppimista, osallisuutta ja hyvinvointia. Tampere: Vastapaino. 314-322.

•       Mitä on monilukutaito? on Vimeo

•       Kaartinen, T. 2015. Monilukutaito kaikki kaikessa

•       Kumpulainen, K. & Sefton-Green, J. (Eds.) (2019, in press). Conclusions. In K. Kumpulainen and J. Sefton-Green (Eds.), Multiliteracies and early years innovation: Perspectives from Finland and beyond. London: Routledge.

•       Uudet lukutaidot –hanke: https://uudetlukutaidot.fi/

•       https://www.vol.fi/uutiset/varhaiskasvatuspaivaa-vietetaan-18-maaliskuuta-teemalla-nyt-on-monilukutaidon-aika/

 

Mukavaa varhaiskasvatuspäivää sinulle!

  aihetunnisteet eli hastagit ovat: #vakapäivä #varhaiskasvatus #varhaiskasvatuspäivä #vakaope #vakaerkka #vakapomo #koulutusratkaisee #kuntavaalit2021

Heidi & Kirsi-Marja

 

Oppiva yhteisö arkea rakentamassa

 

”Ryhmässämme työparini aloitti jokin aika sitten pienryhmän kanssa lautapelin tekemisen . Ryhmässämme lapset ovat tuoneet useasti esiin toiveita pelin rakentamisesta ja heidän keskusteluissaan on käynyt esiin erilaiset pelistrategiat ja unelmien pelit, joten aloitimme omien pelien suunnittelun ja toteutuksen. Tuolla pienryhmäkerralla lapset tekivät suunnitelman lautapelistään; millainen pelipohja, miten edetään, mikä on pelin tarkoitus ja tavoite. Suunnitelmat kirjattiin ylös ja lapset piirsivät omia suunnitelmia lisäksi. Tänään hyppäsin tuon pienryhmän matkaan. En tiennyt mitä edellisellä kerralla oli suunniteltu, mutta sain lasten toimesta siihen erittäin hyvän ohjauksen. Neljän lapsen pienryhmästä näkyi myös muuta; eräs lapsista otti selkeästi johtajan roolin ja jakoi työtehtäviä organisoidusti. Hän ohjasi minut tekemään lähtöpaikkaa pelilaudalle ja luetteli kirjaimet, jotka minun piti pelilautaan jäljentää: S-A-R-T. ”Niin siinä kuuluu lukea”, ja niin siinä luki.”

Oppiva yhteisö on se viitekehys, missä me aikuiset ja lapset toimimme varhaiskasvatuksessa (Varhaiskasvatusuunnitelman perusteet, 2018). Oppivan yhteisön idealle perustuu yhteinen toimintakulttuurimme; jota henkilöstö, lapset, huoltajat ja muut yhteistyökumppanit rakentavat (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016, 8; Ahonen 2017, 9). Oppivassa yhteisössä kaikki oppivat toisiltaan, lapset aikuisilta ja toisinpäin.

Huomaan kuitenkin, että lähdemme harvoin tilanteisiin niin, että tieto ja taito toiminnasta voisi olla lapsilla. Aikuinen, mentori, tulee harvoin tilanteeseen toiminnan kohteena. Ahonen & Roos (2019) puhuvat laumapedagogiikasta, jossa aikuislähtöisyys toiminnassa näkyy etukäteissuunnittelussa. Aikuinen on se, joka puhuu eniten.  Tuolloin lasten oivalluksille ja spontaanille yhteiselle kehittämiselle on vain vähän tilaa.

Lapsi on aktiivinen toimija. Toimijuus näkyy esimerkiksi yksilöllisinä kokemuksina, jossa lapsi on saanut osallistua ja vaikuttaa osana yhteisöä. Toimijuus on lapsen vastavuoroista suhdetta yhteisöön ja sen toimintaan. Lapsen osallisuus arkeen ja elämään tukee tätä toimijuutta ja on vasun ydin. Oppivassa yhteisössä kukaan ei ole toistaan korkeamassa asemassa, vaan kaikki ovat yhtä arvokkaita ja oppimassa. Varhaiskasvattajalta osallisuuden tukeminen vaatii sensitiivistä vuorovaikutusta, jonka kautta hän tukee lapsen osallisuutta; arvostavaa kohtaamista, lasten ajatusten kuulemista ja aloitteisiin vastaamista.

Varhaiskasvatuksessa aikuisen rooli on kuitenkin duaalinen; aikuinen mahdollistaa lapsen osallisuuden, mutta aikuinen määrittää myös, mikä lapselle on hyväksi. Tässä tulee esiin varhaiskasvatuksen hauras ja eettinen näkökulma: aikuisen ohjaus on aina vallankäyttöä ja sen tulee olla tietoista ja pyrkiä lapsen hyvään. Ryhmän ja yhteisön arvokeskustelu on tässä avainasemassa. Mitä me sallimme ja mistä sanoudumme irti. Millaisia lapsia haluamme kasvattaa?

Aikuinen on avain lapsen osallisuuteen mutta avain myös lapsen hyvinvointiin, kasvuun ja kehitykseen. Lasta osallistava aikuinen ei toimi väärin. Lapsen kaikkia toiveita ja vaatimuksia toteuttava aikuinen ei toimi lapsen edun ja hyvinvoinnin mukaisesti. Tässä on selkeä ero, joka jokaisen kasvattajan tulisi osata erottaa.

Mitä tuolla pienryhmäkerralla tapahtui? Lasten sitoutumisenaste oli todella korkea, samoin motivaatio.  Oppimismotivaatioon vaikuttaa suoraan opittavan tilanteen konteksti ja oppijan toiminta tilanteessa. Lasten toimijuus ja osallisuus oli vahvaa, he saivat käyttää mielikuvitusta ja tehdä luovia ratkaisua, ohjata ja hallita tilannetta, joka motivoi ja sitoutti heitä työskentelyyn.

Millaisia kokemuksia sinulla on aiheesta? Jaathan omasi!

Ihanaa talvilomaviikkoa,

Heidi & Kirsi-Marja

 

---