Olemme syksyn aikana keränneet SAK-aikaan liittyviä kokemuksia sekä sen järjestämisen hyviä
käytänteitä. Näiden toimenpiteiden avulla yksiköt ovat saaneet soviteltua ryhmän ulkopuolisen
työskentelyn arkeen, joka vaikuttaa olevan jo valmiiksi täynnä. Miten yhtälöä on lähdetty
ratkaisemaan, mitä kannattaa kokeilla ja lähteä kehittämään yksikön rakenteiden sisällä?
Keräämiemme kokemusten kautta SAK-aika hahmottuu yksikön arkeen kolmen tason kautta, joita
ovat yksikkötason toimintakulttuuri, yksikkötason resurssit ja voimavarat sekä ryhmän
sisäiset arjen rakenteet ja ajankäyttö.
Yksikkötason toimintakulttuurin tasolla suunnittelu, arviointi ja kehittäminen hahmotetaan
jaetun johtamisen rakenteena, jonka määrällisellä ja laadullisella toteutumisella turvataan
yksikön ja yksittäisen ryhmän suunnitelmallinen pedagoginen toiminta. Tällä hetkellä kaivataan
selkeämpiä valtakunnallisia linjauksia sekä organisaatiotason selkeitä sääntöjä, joiden kautta
SAK-aika toteutuisi yhdenmukaisesti. Lisäksi toivottiin vahvempaa SAK-ajan johtamista,
sen merkityksen ja tarkoituksen avaamista koko työyhteisön tasolla sekä avointa keskustelua
tehtävänkuvista, rooleista ja vastuista. Vaikka SAK-aika on osa opettajan kokonaisvastuuta,
se ei voi toteutua ilman yhteisön sitoutumista. Mikä SAK-ajan tavoite on? Mitä työtehtäviä
SAK-aika sisältää? Missä rakenteissa SAK-aika toteutetaan? Tämän kaiken tulee kyselymme
vastaajien mukaan olla pedagogisesti perusteltua ja läpinäkyvää, jotta sen toteuttamiseen
koko työyhteisön on mahdollista sitoutua.
Keskimmäisessä ympyrässä toimintakulttuurin taso linkittyy yksikön resursseihin ja
voimavaroihin, joka käytännössä tarkoittaa yksikön palaverirakenteita, ajankäyttöä sekä
fyysisiä tiloja suunnittelun toteuttamiseen. Suurimmaksi ongelmaksi nousivat SAK-ajan
suunnittelemattomuus, yksikön jäykät arjen rakenteet sekä hiljaisen työskentelyn
mahdollistavien tilojen puute. Tosiasia on, ettei SAK-ajan käytännön toteuttamiseen löydy
yhtä oikeaa viisasten kiveä. Avainasemassa vaikuttaa olevan työyhteisön kyky hahmottaa
yksikön resurssit kokonaisuutena, joiden kautta talon kokousrakenteet ja
ajankäyttö voidaan limittää yhteen. Yksiköt, joissa SAK-aika on järjestetty toimivasti,
palaverien kokonaismäärää on tarkasteltu hyvin kriittisesti kokonaisen toimintakauden,
ei yksittäisten viikkojen tasolla. Eräässä yksikössä luovuttiin perinteisistä sisältötiimeistä
(musiikki,liikunta) joihin oli varattu kaikki maanantaipäivät. Karsimalla nämä opettajat
saivat SAK-aikaa maanantaipäiville klo 12-14. Lisäksi jokaisen kuukauden neljäs
viikko merkittiin “palaverittomaksi viikoksi”, jolloin toteutettiin ryhmien SAK-ajat.
Tämän koettiin vähentävän kiireen tuntua sekä mahdollisuutta keskittyä pedagogisen
toiminnan toteuttamiseen ja läsnäoloon lasten kanssa. Eräässä toisessa yksikössä
ryhmien tiimipalaverit jaksotettiin pidettäväksi joka toisella viikolla palaverin keston
ollessa 1,45h. Tällöin joka toinen viikko oli varattu SAK -ajalle, eikä silloin ollut
myöskään palaverivalvontaa. Tämäntyyppinen malli kuitenkin vaatii vahvaa arjen
vuorovaikutusta, pitkäjänteistä suunnitelmallisuutta ja avointa keskustelua, jotta
kaikki hahmottavat yhteiset käytänteet. Sisin ympyrä tarkoittaa yksittäisen
lapsiryhmän arjen rakenteita ja ajankäyttöä, joiden tulisi olla synkronoituna yksikön
palaverirakenteisiin. Kyselyssä ilmeni erilaisia menetelmiä SAK-ajan toteuttamiseksi;
yksikköön oli palkattu osa-aikaista lisätyövoimaa SAK-ajan toteuttamiseksi tai yksikön
varahenkilöt paikkasivat suunnitteluaikojen poissaoloja ryhmässä. Lepohetkien
järjestämisen suhteen oli kehitetty kahden vierekkäisen ryhmän yhteistyötä
järjestämällä lepohetket “Torkkulana” ja “Virkkulana”. Näin huomioitiin lasten
yksilölliset tarpeet, mutta myös useammalle työntekijälle suunnitteluaikaa. Kolmas
ryhmä kertoi hyödyntävänsä tapaa, jossa opettajat jäivät vuoroviikoin suunnittelemaan
aamuvuorosta klo 12-16 tehden 9 tunnin päivän. SAK-aika tasattiin joustavasti
aamuvuorosta kuluvan jakson aikana. Näin ryhmän ulkopuolinen työskentely
vaikutti lapsiryhmän toimintaan kahden opettajan ja lastenhoitajan ryhmässä
kaikkein vähiten. Tämän tyyppinen SAK-ajan toteuttaminen vaatii ryhmän
mukaan yhteistä sitoutumista sekä hyviä käytänteitä sille, miten toiminta
toteutetaan iltapäivällä kahdella työntekijällä.
Kyselymme tulokset rohkaisevat reippaasti uudistamaan yksikön palaverien
ja suunnittelun rakenteita. Jatkuva arviointi ja kehittäminen voivat olla
vastaus toimivampaan arkeen; jostakin tulee luopua, jotta aika uudelle
mahdollistuu. Usein uusia, toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja löytyy, kun ryhdymme
ideoimaan ja asettaudumme rohkeasti tämänhetkisten rutiinien ulkopuolelle.
Ihanaa ja rauhallista joulunaikaa!
Heidi & Kirsi-Marja
