Uusi vasu määrittelee lapsen
aktiiviseksi ja itsenäiseksi toimijaksi, ei ainoastaan kasvatustoimenpiteiden
kohteeksi. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että lasten
mielipiteitä tulisi kysyä ja heidät tulisi ottaa mukaan itseään koskevien asioiden
suunnitteluun ja päätöksentekoon. Toimijuuteen
liitetään hyvin usein käsitteet aktiivisuus, osallisuus, vaikuttamis- ja
valinnanmahdollisuus sekä vapaaehtoisuus. Aiemmin lapsilta ei ole totuttu juuri
asioita kysymään ja tämän päivän kasvuympäristöt haastavat lapsen toimijuuden. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet,
että yhä useammalta lapselta puuttuu toimijuuden ja pystyvyyden tunne. Lasten
arki on muuttumassa entistä pirstaleisemmaksi, koska lasten kasvu- ja
kehitysympäristöjen määrä kasvaa.
Jotta voimme kasvattaa vahvan
itsetunnon omaavia ja omaa elämäänsä hallitsevia lapsia, tulee kiinnittää huomiota lapsen kokemukseen itsestään toimijana.
Toimijuus toteutuu ja saa mahdollisuuden vuorovaikutuksessa. Kun osallistamme
lapsia dokumentoimaan ja reflektoimaan heille merkityksellisiä asioita luomme
lasten toimijuutta edistäviä käytäntöjä, jotka soveltuvat varhaiskasvatuksen
arkeen.
Toimijuuden toteutuminen vaatii
lähes poikkeuksetta erilaisten välineiden käyttöä, jopa niiden luomista. Pieni
lapsi, jolla on asiaa aikuiselle (lapsi haluaa vaikuttaa), ei saa asiaansa
sanallisesti kerrotuksi (hän ei kykene), koska ei osaa vielä ilmaista itseään
puhumalla. Tällaisessa tilanteessa kuvan käyttäminen ilmaisun tukena ratkaisee
ongelman ja hän voi vaikuttaa haluamaansa asiaan. Kuvan käyttöä täytyy
kuitenkin harjoitella ja toistaa, jotta lapsi voi hyödyntää välinettä
kommunikaationsa tukena
Digitaalisessa
portfoliossa olemme keskittyneet lapsen mielenkiinnon kohteiden ja vahvuuksien
dokumentointiin: tilanteisiin, jossa lapsi kokee haluavansa, osaavansa,
pystyvänsä ja voivansa tehdä jotakin. Näillä hetkillä on suora yhteys lapsen
toimijuuden kokemukseen. Toimijuuden
kehittymisen kannalta oleellista on lasta tukevat aikuiset, mutta myös
varhaiskasvatuksen toimintakulttuuri. Lapset tarvitsevat kokemuksia, joissa
heidät nähdään aktiivisina toimijoina ja oman elämänsä johtohahmoina. Lapset
tarvitsevat kokemuksia siitä, että heitä kuunnellaan, heidän ideoihinsa,
ajatuksiinsa ja aloitteisiinsa suhtaudutaan vakavasti ja aidosti arvostaen.
Toimijuutta tukevissa ympäristöissä on keskiössä lapsen kuuleminen heidän
omista vahvuuksistaan ja niistä hetkistä lähtien, jolloin he kokivat osaavansa,
pystyvänsä ja voivansa.
Valokuvien avulla lapsi voi tuoda
esiin oman näkemyksen ja toimia aktiivisena kanssatutkijana. Kanssatutkijuuden
tavoitteena onkin saada lasten ääni kuulumaan heitä koskevissa asioissa ja
ymmärtää merkityksiä, joita lapset erilaisille asioille elämässään antavat.
Valokuvat tekevät näkyväksi lapsen kokemukset ja auttavat muistamaan ja
jakamaan niitä toisten kanssa. Kun lapsi kertoo aikuiselle valokuvistaan hänen
omat pyrkimykset, käsitykset omista taidoistaan, osaamisestaan ja
kykenemisestään ovat kytkeytyneet suoraan kokemukseen toimijuudesta.
Digitaalisessa portfoliotyöskentelyssä keskustelemme lapsen kanssa aina kuvista
aina
Valokuva toimii
näissä tilanteissa keskustelua välittävänä välineenä. Kuvan valitseminen muiden
kuvien joukosta, sen eri kohtien ja piirteiden osoittaminen sormella tai puheen
avulla ovat esimerkkejä. Kuvat ovat tilanteessa toimijoiden yhteisen huomion
kohteena ja vuorovaikutusta jäsentävänä resurssina. Kuvat toimivat siis
tukipuuna, jotka välittävät lasten muistoja ja kokemuksia ja auttavat
kääntämään eletyn elämän kertomuksiksi.
Heidi Kajan
Tvt-tukihenkilö
