Diggaa mun digimatkaa-jatkohankkeessa tehtiin kysely Kirkkonummella
ja Keravalla alle 3-vuotiaiden lasten huoltajille koskien digitaalista
portfoliota; sen käyttöä ja sisältöä.
Kyselyssä kartoitettiin aluksi lapsen halua esitellä kansiota
kotona ja lisäksi halusimme selvittää, onko vanhempien mielestä portfolion
sisällöissä lapselle tärkeitä asioita ja tapahtumia. Kiinnostaako portfoliotyöskentely
pieniä lapsia, onko lapsen portfoliossa yksilöllisyyttä ja henkilökohtaisuutta
ja näkyykö kansioissa oppiminen?
Lapset ja huoltajat katselivat kansiota kotona
vaihtelevasti. Osa lapsista osasi pyytää itse ”Pedanetin” katsomista. Kasvun
kansiot sisälsivät huoltajien mukaan lapselle tärkeitä asioita ja tapahtumia.
Vanhemmat tulkitsivat sisällön lapselle tärkeäksi, mikäli lapsi tunnisti
dokumentin taustalla olevat tapahtumat ja muisteli niitä. Vanhemmat kuvailivat
pienten lapsen reaktiota dokumentteihin positiivisiksi; myönteisiksi
kertomuksiksi, sanojen vielä puuttuessa hymyiksi ja hihkumiseksi. Kansioiden
sisällöt olivat huoltajien mukaan päiväkodin arkitouhuja (maalaamista,
leipomista, metsäretkiä) lapsen henkilökohtaisia muistoja (ensimmäinen päivä
päiväkodissa, omat synttärit, ystävät, yhteiset leikit) sekä dokumentteja
asioista, joita pieni lapsi on oppinut.
Muutama vastaaja kertoi laittaneensa kuvia omatoimisesti lapsen
portfolioon, joita voidaan tarkastella päiväkodissa. Myönteistä digitaalisessa
portfoliossa oli huoltajien mukaan sen mahdollisuus auttaa lasta muistelemaan
päivän tapahtumia ja tärkeitä hetkiä.
Lisäksi digitaalinen materiaali; videot ja kuvat kiinnostivat lasta.
Digitaalinen tallentaminen nähtiin säännöllisempänä kuin perinteisen kansion
työstäminen.
Huoltajien vastausten mukaan digitaalinen portfolio sisälsi
dokumentteja myös lapsen oppimisen hetkistä. Vanhempien vastausten mukaan
dokumentit, erityisesti videot, ilmentävät pienen lapsen taitojen opettelua ja
”mitä vauva on oppinut”. Oppimisen hetket liittyvät huoltajien mukaan motoriseen
kehitykseen (jumpan ja ulkoilun dokumentoinnit videoin ja kuvin) käden
taitoihin liittyvät dokumentit (askartelut, palapelin tekemisen harjoittelu,
palikkatornien tekeminen) sekä perushoitoon liittyvien tilanteiden opettelu (pottaharjoitukset).
Avoimissa vastauksissa tuotiin esiin näkökulma, jonka mukaan lapsen
digitaalisen portfolion oppimisen kuvaus ilmensi samoja asioita, mitä lapsi
harjoitteli kotonakin. Huoltajat toivoivat dokumentteihin kuvatekstejä siitä,
mitä ollaan oppimassa ja miten oppiminen on edennyt.
Kyselyssä selvitettiin, saavatko vanhemmat portfolion kautta
tietoa lapsen päivästä ja ovatko he tehneet kansiota yhdessä lapsen kanssa
kotona. Vanhempien mukaan portfolio on tukenut keskustelua päiväkotipäivästä sekä
tuonut heille tietoa erityisesti asioista, jota lapsi ei itse vielä kykene viestittämään.
Koska lapsi ei vielä kerro, vanhemmat ovat katselleet kuvia yhdessä lapsen
kanssa: aikuinen on sanoittanut dokumentteja lapsen osoitellessa, tapaillessa
yksittäisiä sanoja ja äännellessä. Vanhemmat kuvailevat, että dokumentteja
yhdessä tarkastelemalla he ovat palanneet päivän tapahtumiin ja hauskoihin
hetkiin; lapsi on voinut kertoa omalla tavallaan lisää päivän tapahtumista saadessaan
tukea kansion dokumenteista.
Lapsen nuorella iällä oli vaikutusta siihen, oliko kansiota
tehty lapsen kanssa kotona. Monet kokivat lapsen olevan vielä liian pieni, eikä
kasvun kansion työskentelyn ymmärtäminen ollut vielä huoltajien mielestä
mahdollista. Osa vanhemmista kuvasi työskentelevänsä omatoimisesti ja
lisäävänsä kuvia lapsen kansioon, samalla selittäen lapselle, minne dokumentit
laitetaan ja minkä vuoksi. Muutama perhe oli esitellyt lapsen kansiota yhdessä
isovanhemmille.
Kyselyssä kartoitettiin huoltajien näkemyksiä myös siitä,
miten portfoliota on hyödynnetty lapsen vasukeskusteluissa. Vastanneiden mukaan
lapsen digitaalista portfoliota hyödynnettiin vasukeskustelujen tukena hyvin
vähän. Vasukeskusteluissa huoltajilta oli kysytty käyttökokemuksia,
käyntimääriä tai esitelty lapsen valokuvia. Vanhemmat eivät myöskään nähneet,
että portfoliolla olisi vaikutusta lapsen päiväkotiarkeen.
Huoltajat kokivat, että henkilöstön suhtautuminen
työskentelyyn oli positiivista ja motivoitunutta. Näiden vanhempien mukaan kansiota myös tehtiin
aktiivisesti. Muutama vastaajista oli sitä mieltä, että digitaaliseen kansioon
lisättiin vähän sisältöä tai se päivittyi heikommin kuin perinteinen kansio.
Keskustelut kasvattajien kanssa koskivat yleensä alustan teknistä käyttöä tai
kansioon tuotettua sisältöä. Huoltajat kuvailivat, että kasvattajat olivat
auttaneet mielellään epäselvissä asioissa. Työskentelyalusta koettiin hankalana
ja monimutkaisena ja siihen toivottiin enemmän opastusta ja selkeyttä. Vanhemmat olivat keskustelleet kasvattajien kanssa
portfolioon lisätystä sisällöstä, kuvista ja videoista ”aina kun uutta
materiaalia oli laitettu.
Vanhempien toiveet yhteistyöstä henkilökunnan kanssa
liittyivät lähinnä sähköiseen kasvun kansioon laitettaviin dokumentteihin.
Huoltajat toivoivat sähköiseen kasvun kansioon lisää dokumentteja, jotka
kuvaavat arjen hetkiä ja touhuja. Huoltajien kommenteissa näkyi ymmärrys arjen
kiireeseen, jonka takia materiaalia ei välttämättä tule viikoittain. Lisäksi
toivottiin yhteisiä selkeitä tavoitteita ja suunnitelmaa työskentelylle.
Vanhemmat toivoivat myös enemmän tehtäviä, jotta sähköistä kasvun kansiota
tulisi työstettyä enemmän myös kotona. Eniten toivottiin ilmoituksia siitä,
milloin uusia asioita laitetaan kansioon ”jotta siellä ei tarvitse käydä turhaan
päivittäin”. Huoltajien kysely
oli suppea, mutta heijasteli samankaltaisia ajatuksia kuin aiemmat hankkeessa
tehdyt kyselyt. Huoltajat toivovat lisää tietoa itse digitaalisesta portfoliosta,
sähköisestä alustasta sekä työskentelyn merkityksestä. Tärkeää on myös jatkossa
viestittää perheille, ettei oikeaa aikaa työskentelyn aloittamiselle ole.
Aikuisen rooli vain vähenee lapsen kasvun ja kehityksen myötä.
Kasvattajien
näkökulmasta lapsen digitaalista portfoliota tulisi tulosten valossa hyödyntää
enemmän lapsen vasuissa keskustelun pohjana sekä havaintojen tukena. Varhaiskasvatuksen
arki on eheä kokonaisuus, jossa kaikki liittyy olennaisesti kaikkeen. Lapsen
portfolio on oiva läpileikkaus lapsen kiinnostuksen kohteista, tavoitteista,
oppimisen polusta ja elämässä tapahtuvista merkittävistä asioista ja voi monin
tavoin tukea keskustelua ja yhteistyötä lapsen vanhempien kanssa.
Kirsi-Marja Heikkinen
