Valtakunnallinen varhaiskasvatuspäivä 18.3

 

Kansallisen koulutuksen arviointikeskus julkaisi 2020 varhaiskasvatussuunnitelmien toteutumiseen arjessa liittyvän raportin. Raportin mukaan noin 10% vastaajista kertoi, että monilukutaitoa vahvistavaa toimintaa ei toteutettu varhaiskasvatuksessa lainkaan.

Valtakunnallista varhaiskasvatuspäivää vietetään 18.3 ja nyt on monilukutaidon aika. Varhaiskasvatuspäivänä haastetaan lukemaan lapsille, toteuttamaan monilukutaitoa ja tutkivaa oppimista. Seuraava kuva on varhaiskasvatuksen opettajien liiton sivuilta (www.vol.fi)

Teknologisten viestintävälineiden kehittymisen ja informaation tuottamisen, tulkinnan ja välittämisen muotojen uudistumisen myötä luku- ja kirjoitustaidon rinnalle on kuitenkin haluttu etsiä uusia käsitteitä, jotka nivovat yhteen oppimisen, opetuksen ja alati uudistuvat viestinnän muodot. Siksi lukemisen ja kirjoittamisen rinnalla on alettu käyttää runsaslukuisesti myös muita käsitteitä, kuten kulttuurin lukutaito, teknologinen lukutaito, informaatiolukutaito, verkkolukutaito, kuvanlukutaito, visuaalinen lukutaito, globaali lukutaito, tietokonelukutaito, mainonnan lukutaito ja medialukutaito.

Monilukutaidon käsite voi kuitenkin olla monelle vieras -lähes mörkö, sillä voi tuntua siltä, että siitä ei oikein saa otetta. Monilukutaito liittyy kiinteästi ajattelun ja oppimisen taitoihin. Monilukutaidon perustana on laaja tekstikäsitys, jonka mukaan erilaiset tekstit voivat olla muun muassa kirjoitetussa, puhutussa, audiovisuaalisessa tai digitaalisessa muodossa. Monilukutaidosta on puhuttu eräänlaisena sateenvarjo -käsitteenä, joka kätkee alleen monet arjen taidot. (Kuva: Heidi Kajan)

Monilukutaidosta puhuttaessa onkin syytä muistaa, että kyseessä on moninainen, sekä lukemiseen että kirjoittamiseen tai tuottamiseen liittyvä osaamisalue. Itse asiassa tekstin tuottaminen voidaan nähdä siinä jopa tärkeämpänä kuin vastaanotto ja lukeminen.

Lapset tarvitsevat monilukutaitoa osatakseen tulkita maailmaa ympärillään ja hahmottaa sen kulttuurista monimuotoisuutta. Monilukutaito merkitsee taitoa hankkia, yhdistää, muokata, tuottaa, esittää ja arvioida tietoa eri muodoissa, eri ympäristöissä ja tilanteissa sekä erilaisten välineiden avulla. Monilukutaito tukee kriittisen ajattelun ja oppimisen taitojen kehittymistä. Sitä kehitettäessä tarkastellaan ja pohditaan myös eettisiä ja esteettisiä kysymyksiä. Kirjalla ja kirjoitetulla tekstillä on edelleen vahva asema yhteiskunnassa mutta se harvoin esiintyy enää itsenäisenä, ilman selittäviä graafeja, kuvitusta ja hyperlinkkejä.

Miten tukea monilukutaitoa arjessa? tässä muutamia vinkkejä:

·         Graffittien, liikennemerkkien, kuvien tulkintaa, numeroita, logoja, koirien eleitä, kielet, murteet

·         Emojit ja videoblogit ja niiden tulkinta, kriittinen lähestymistapa

·         Saduttaminen, mainosten tekeminen, uutisten teko (virallinen kieli)

·         Erilaisiin kirjaimiin/symboleihin tutustuminen

·         Mainosten teko

Kuvanlukutaito; mitä kuvassa tapahtuu? Jutellaan esimerkiksi ryhmässä otetuista kuvista yhdessä 

lasten kanssa.

;·         Kuvasuunnistus

·         Kuvien käyttö arjessa

·         leikkilukeminen ja kuvin tuetut tekstit

·         Kinesteettinen lukutaito; tutkiva oppiminen – “etsi jotain sormesi pituista”

·         Auditiiviset tekstit: miltä tämä musiikki tuntuu? Mikä tämän äänen aiheuttaa? Äänilotto, musiikkimaalaus etc esimerkiksi: https://youtu.be/8N4GwNnuhU0

·         Tieteellinen lukutaito: tiedekokeet tukevat tekemään tulkintoja

Monilukutaitoa tulisi olla  kaiken päiväkodin opetustoiminnan taustalla. Monilukutaidon pedagogiikan ja ajattelun nähdään soveltuvan hyvin juuri pienten lasten pedagogiikkaan, sillä moninaisten tekstien tulkintaan ei vaadita välttämättä perusluku- ja kirjoitustaitoa. Pienten lasten kohdalla monilukutaidossa on  tärkeää kuvien tulkinta ja kuvista kertominen. Tärkeintä olisi, että kasvattajat ymmärtävät oman merkityksensä lapsen monilukutaidon kehityksen tukemisessa

Lisää tietoa monilukutaidosta:

•       Kurittomat_palaset_www.pdf (helsinki.fi)

•       Mustola, M. & Koivula, M. 2017. Monilukutaito. Teoksessa M. Koivula, A. Siippainen & P. Eerola-Pennanen (toim.). 2017. Valloittava varhaiskasvatus. Oppimista, osallisuutta ja hyvinvointia. Tampere: Vastapaino. 314-322.

•       Mitä on monilukutaito? on Vimeo

•       Kaartinen, T. 2015. Monilukutaito kaikki kaikessa

•       Kumpulainen, K. & Sefton-Green, J. (Eds.) (2019, in press). Conclusions. In K. Kumpulainen and J. Sefton-Green (Eds.), Multiliteracies and early years innovation: Perspectives from Finland and beyond. London: Routledge.

•       Uudet lukutaidot –hanke: https://uudetlukutaidot.fi/

•       https://www.vol.fi/uutiset/varhaiskasvatuspaivaa-vietetaan-18-maaliskuuta-teemalla-nyt-on-monilukutaidon-aika/

 

Mukavaa varhaiskasvatuspäivää sinulle!

  aihetunnisteet eli hastagit ovat: #vakapäivä #varhaiskasvatus #varhaiskasvatuspäivä #vakaope #vakaerkka #vakapomo #koulutusratkaisee #kuntavaalit2021

Heidi & Kirsi-Marja

 

Oppiva yhteisö arkea rakentamassa

 

”Ryhmässämme työparini aloitti jokin aika sitten pienryhmän kanssa lautapelin tekemisen . Ryhmässämme lapset ovat tuoneet useasti esiin toiveita pelin rakentamisesta ja heidän keskusteluissaan on käynyt esiin erilaiset pelistrategiat ja unelmien pelit, joten aloitimme omien pelien suunnittelun ja toteutuksen. Tuolla pienryhmäkerralla lapset tekivät suunnitelman lautapelistään; millainen pelipohja, miten edetään, mikä on pelin tarkoitus ja tavoite. Suunnitelmat kirjattiin ylös ja lapset piirsivät omia suunnitelmia lisäksi. Tänään hyppäsin tuon pienryhmän matkaan. En tiennyt mitä edellisellä kerralla oli suunniteltu, mutta sain lasten toimesta siihen erittäin hyvän ohjauksen. Neljän lapsen pienryhmästä näkyi myös muuta; eräs lapsista otti selkeästi johtajan roolin ja jakoi työtehtäviä organisoidusti. Hän ohjasi minut tekemään lähtöpaikkaa pelilaudalle ja luetteli kirjaimet, jotka minun piti pelilautaan jäljentää: S-A-R-T. ”Niin siinä kuuluu lukea”, ja niin siinä luki.”

Oppiva yhteisö on se viitekehys, missä me aikuiset ja lapset toimimme varhaiskasvatuksessa (Varhaiskasvatusuunnitelman perusteet, 2018). Oppivan yhteisön idealle perustuu yhteinen toimintakulttuurimme; jota henkilöstö, lapset, huoltajat ja muut yhteistyökumppanit rakentavat (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016, 8; Ahonen 2017, 9). Oppivassa yhteisössä kaikki oppivat toisiltaan, lapset aikuisilta ja toisinpäin.

Huomaan kuitenkin, että lähdemme harvoin tilanteisiin niin, että tieto ja taito toiminnasta voisi olla lapsilla. Aikuinen, mentori, tulee harvoin tilanteeseen toiminnan kohteena. Ahonen & Roos (2019) puhuvat laumapedagogiikasta, jossa aikuislähtöisyys toiminnassa näkyy etukäteissuunnittelussa. Aikuinen on se, joka puhuu eniten.  Tuolloin lasten oivalluksille ja spontaanille yhteiselle kehittämiselle on vain vähän tilaa.

Lapsi on aktiivinen toimija. Toimijuus näkyy esimerkiksi yksilöllisinä kokemuksina, jossa lapsi on saanut osallistua ja vaikuttaa osana yhteisöä. Toimijuus on lapsen vastavuoroista suhdetta yhteisöön ja sen toimintaan. Lapsen osallisuus arkeen ja elämään tukee tätä toimijuutta ja on vasun ydin. Oppivassa yhteisössä kukaan ei ole toistaan korkeamassa asemassa, vaan kaikki ovat yhtä arvokkaita ja oppimassa. Varhaiskasvattajalta osallisuuden tukeminen vaatii sensitiivistä vuorovaikutusta, jonka kautta hän tukee lapsen osallisuutta; arvostavaa kohtaamista, lasten ajatusten kuulemista ja aloitteisiin vastaamista.

Varhaiskasvatuksessa aikuisen rooli on kuitenkin duaalinen; aikuinen mahdollistaa lapsen osallisuuden, mutta aikuinen määrittää myös, mikä lapselle on hyväksi. Tässä tulee esiin varhaiskasvatuksen hauras ja eettinen näkökulma: aikuisen ohjaus on aina vallankäyttöä ja sen tulee olla tietoista ja pyrkiä lapsen hyvään. Ryhmän ja yhteisön arvokeskustelu on tässä avainasemassa. Mitä me sallimme ja mistä sanoudumme irti. Millaisia lapsia haluamme kasvattaa?

Aikuinen on avain lapsen osallisuuteen mutta avain myös lapsen hyvinvointiin, kasvuun ja kehitykseen. Lasta osallistava aikuinen ei toimi väärin. Lapsen kaikkia toiveita ja vaatimuksia toteuttava aikuinen ei toimi lapsen edun ja hyvinvoinnin mukaisesti. Tässä on selkeä ero, joka jokaisen kasvattajan tulisi osata erottaa.

Mitä tuolla pienryhmäkerralla tapahtui? Lasten sitoutumisenaste oli todella korkea, samoin motivaatio.  Oppimismotivaatioon vaikuttaa suoraan opittavan tilanteen konteksti ja oppijan toiminta tilanteessa. Lasten toimijuus ja osallisuus oli vahvaa, he saivat käyttää mielikuvitusta ja tehdä luovia ratkaisua, ohjata ja hallita tilannetta, joka motivoi ja sitoutti heitä työskentelyyn.

Millaisia kokemuksia sinulla on aiheesta? Jaathan omasi!

Ihanaa talvilomaviikkoa,

Heidi & Kirsi-Marja

 

---

 

Suunnittelun, arvioinnin ja kehittämisen toimivat käytänteet

Olemme syksyn aikana keränneet SAK-aikaan liittyviä kokemuksia sekä sen järjestämisen hyviä

käytänteitä. Näiden toimenpiteiden avulla yksiköt ovat saaneet soviteltua ryhmän ulkopuolisen 

työskentelyn arkeen, joka vaikuttaa olevan jo valmiiksi täynnä. Miten yhtälöä on lähdetty 

ratkaisemaan, mitä kannattaa kokeilla ja lähteä kehittämään yksikön rakenteiden sisällä? 

Keräämiemme kokemusten kautta SAK-aika hahmottuu yksikön arkeen kolmen tason kautta, joita 

ovat yksikkötason toimintakulttuuri,  yksikkötason resurssit ja voimavarat sekä ryhmän

 sisäiset arjen rakenteet ja ajankäyttö. 

Yksikkötason toimintakulttuurin tasolla suunnittelu, arviointi ja kehittäminen hahmotetaan 

jaetun johtamisen rakenteena, jonka määrällisellä ja laadullisella toteutumisella turvataan 

yksikön ja yksittäisen  ryhmän suunnitelmallinen pedagoginen toiminta. Tällä hetkellä kaivataan 

selkeämpiä valtakunnallisia linjauksia sekä organisaatiotason selkeitä sääntöjä, joiden kautta 

SAK-aika toteutuisi yhdenmukaisesti. Lisäksi toivottiin vahvempaa SAK-ajan johtamista, 

sen merkityksen ja tarkoituksen avaamista koko työyhteisön tasolla sekä avointa keskustelua 

tehtävänkuvista, rooleista ja vastuista. Vaikka SAK-aika on osa opettajan kokonaisvastuuta, 

se ei voi toteutua ilman yhteisön sitoutumista. Mikä SAK-ajan tavoite on? Mitä työtehtäviä

 SAK-aika sisältää? Missä rakenteissa SAK-aika toteutetaan? Tämän kaiken tulee kyselymme 

vastaajien mukaan olla pedagogisesti perusteltua ja läpinäkyvää, jotta sen toteuttamiseen 

koko työyhteisön on  mahdollista sitoutua. 

 

Keskimmäisessä ympyrässä toimintakulttuurin taso linkittyy yksikön resursseihin ja 

voimavaroihin, joka  käytännössä tarkoittaa yksikön palaverirakenteita, ajankäyttöä sekä 

fyysisiä tiloja suunnittelun toteuttamiseen. Suurimmaksi ongelmaksi nousivat SAK-ajan 

suunnittelemattomuus, yksikön jäykät arjen rakenteet sekä hiljaisen työskentelyn 

mahdollistavien tilojen puute. Tosiasia on, ettei SAK-ajan käytännön toteuttamiseen löydy 

yhtä oikeaa viisasten kiveä. Avainasemassa vaikuttaa olevan työyhteisön kyky hahmottaa 

yksikön resurssit kokonaisuutena, joiden kautta talon kokousrakenteet ja

ajankäyttö voidaan limittää yhteen. Yksiköt, joissa SAK-aika on järjestetty toimivasti, 

palaverien kokonaismäärää on tarkasteltu hyvin kriittisesti kokonaisen toimintakauden, 

ei yksittäisten viikkojen tasolla. Eräässä yksikössä luovuttiin perinteisistä sisältötiimeistä

 (musiikki,liikunta) joihin oli varattu kaikki maanantaipäivät. Karsimalla nämä opettajat

 saivat SAK-aikaa maanantaipäiville klo 12-14. Lisäksi jokaisen kuukauden neljäs

 viikko merkittiin “palaverittomaksi viikoksi”, jolloin toteutettiin ryhmien SAK-ajat. 

Tämän koettiin vähentävän kiireen tuntua sekä mahdollisuutta keskittyä pedagogisen 

toiminnan toteuttamiseen ja läsnäoloon lasten kanssa.  Eräässä toisessa yksikössä 

ryhmien tiimipalaverit jaksotettiin pidettäväksi joka toisella viikolla palaverin keston 

ollessa 1,45h. Tällöin joka toinen viikko oli varattu SAK -ajalle, eikä silloin ollut 

myöskään palaverivalvontaa. Tämäntyyppinen malli kuitenkin vaatii vahvaa arjen 

vuorovaikutusta, pitkäjänteistä suunnitelmallisuutta ja avointa keskustelua, jotta 

kaikki hahmottavat yhteiset käytänteet. Sisin ympyrä tarkoittaa yksittäisen

 lapsiryhmän arjen rakenteita ja ajankäyttöä, joiden tulisi olla synkronoituna yksikön 

palaverirakenteisiin.  Kyselyssä ilmeni erilaisia menetelmiä SAK-ajan toteuttamiseksi; 

yksikköön oli palkattu osa-aikaista lisätyövoimaa SAK-ajan toteuttamiseksi tai yksikön 

varahenkilöt paikkasivat suunnitteluaikojen poissaoloja ryhmässä.  Lepohetkien

 järjestämisen suhteen oli kehitetty kahden vierekkäisen ryhmän yhteistyötä 

järjestämällä lepohetket “Torkkulana” ja “Virkkulana”. Näin huomioitiin lasten 

yksilölliset tarpeet, mutta myös useammalle työntekijälle suunnitteluaikaa. Kolmas 

ryhmä kertoi hyödyntävänsä tapaa, jossa opettajat jäivät vuoroviikoin suunnittelemaan

 aamuvuorosta klo 12-16 tehden 9 tunnin päivän. SAK-aika tasattiin joustavasti 

aamuvuorosta kuluvan jakson aikana. Näin ryhmän ulkopuolinen työskentely 

vaikutti lapsiryhmän toimintaan kahden opettajan ja lastenhoitajan ryhmässä 

kaikkein vähiten. Tämän tyyppinen SAK-ajan toteuttaminen vaatii ryhmän

 mukaan yhteistä sitoutumista sekä hyviä käytänteitä sille, miten toiminta 

toteutetaan iltapäivällä kahdella työntekijällä.  

 

Kyselymme tulokset rohkaisevat reippaasti uudistamaan yksikön palaverien

 ja suunnittelun rakenteita. Jatkuva arviointi ja kehittäminen voivat olla 

vastaus toimivampaan arkeen; jostakin tulee luopua, jotta aika uudelle 

mahdollistuu. Usein uusia, toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja löytyy, kun ryhdymme

 ideoimaan ja asettaudumme rohkeasti tämänhetkisten rutiinien ulkopuolelle. 

 

Ihanaa ja rauhallista joulunaikaa!

 Heidi & Kirsi-Marja 

SAK AIKA KÄYTÄNNÖSSÄ, KYSELYN TULOKSET

 

 

Lokakuussa  julkaisimme blogitekstin SAK-ajasta ja kyselyn toimivista käytänteistä ja toimintatavoista. Kiitos arvokkaista ajatuksistanne! Vastaukset kertoivat pääsääntöisesti  iloista kieltä SAK-ajan määrällisestä toteutumisesta. Suurin osa kertoi SAK-ajan toteutuvan viitenä tuntina viikoittain, mutta vain 60% vastaajista kertoi sen olevan merkattuna työvuorolistoihin. Toisaalta, vaikka SAK-aika oli suunniteltu ennalta, päivien muuttuvat tilanteet vaikeuttivat sen  toteutumista. Tästä huolimatta aika suunnittelulle ja arvioinnille on tärkeää sopia etukäteen, koska ilman sitä toteutumisen todennäköisyys on entistä pienempi. Ilman henkilöstöpoissaolojakin ryhmästä irtautuminen koettiin hankalaksi mm. työn imun ja tiimikavereiden jaksamisen näkökulmasta.

Tässä kyselyssä SAK-aikaan sisältyviksi tehtäviksi nimettiin toimintasuunnitelman laatiminen, lasten havainnointi ja havaintojen pohjalta lasten kiinnostuksen kohteiden sekä tuen tarpeiden kirjaaminen.  Muita tehtäviä olivat sähköpostin ja Wilman seuraaminen, talon pedagogiset palaverit sekä toimintakulttuurin luominen,  kehittäminen ja arviointi opetussuunnitelman mukaisesti. Tuloksista heijastuu, että SAK-aika on asettumassa arjen rakenteisiin, mutta sen merkitys ja sisältö hämmentävät edelleen. Osa vastaajista kokee, että sak-aika on yliarvostettua, yhden ammattiryhmän jalustalle nostamista. Jaetun pedagogisen johtajuuden hengessä myös lastenhoitajien valmisteluaikaa, jolla mahdollistetaan lastenhoitajan vastuisiin kuuluvien tehtävien valmistelu ja hoitaminen. Tämä on tärkeä näkökulma: jollakin tavalla jokaiselle tiimiläiselle tulisi varata valmisteluaikaa, jolloin hän voi hoitaa lapsiryhmän ulkopuoliset tehtävät, joita meillä kaikilla on.

Tulevaisuuden SAK-aika vaatii johtamista ja kehittämistä. Työnantajalta sekä Opetushallitukselta toivottiin selkeämpiä linjauksia SAK-ajan merkityksen ja sen tarkoituksen avaamista suhteessa varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteisiin. Mikäli SAK mielletään opettajan tehtävää tekevän henkilön subjektiiviseksi oikeudeksi olla pois ryhmästä tai se käytetään kapeasti toiminnan sisällön suunnittelun, se ei vastaa alkuperäistä tarkoitustaan olla lisäämässä arjen suunnitelmallisuutta ja pedagogista laatua. Mikäli SAK fokusoituu saavutetuksi eduksi, muodostuu työyhteisöissä väärinkäsityksiä sen merkityksestä ja hämärtää perimmäisen tarkoituksen, toiminnan pedagogiikan vahvistamisen arvioinnin kautta. SAK ajan painottuessa sisällön suunnitteluun, arviointi ja kehittäminen, jäävät kakkoseksi.  “Kokopäiväpedagogiikka on vaikeaa toteuttaa, koska vahvana elää vanha tuokioajattelu, samoin ajatus lapsista objekteina , ei subjekteina”. Vastaajien toive on, että SAK-aika johdetaan yksikkötasolla koko työyhteisöön sen merkitys avoimesti avaten. Näin sen merkitys ja sisältältö ovat selkeämpiä koko henkilökunnalle.

Kuten kaikki muukin varhaiskasvatuksessa, myös SAK-aika, sen kehys ja käytänteet tulee olla yhteisen kehittämisen kohde. Vallitsevia linjauksia tulee noudattaa, mutta niiden toimimattomuus arjessa ja sisällöllinen ristiriita varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden hengen kanssa on epäkohta, josta tulee keskustella laajemmin tulevaisuudessa. Lisäksi tulevaisuuden moniammatillinen pedagogiikka vaatii vastuiden ja eri ammattiroolien avaamista, mutta myös syvempää ymmärrystä työn yhteisestä tavoitteesta ja lapsesta työn keskiössä.

Seuraava tekstimme käsittelee arjen hyviä käytänteitä, joita olemme keränneet kentältä SAK-aikaan liittyen. Lisäksi pohdimme SAK-aikaa osana toimintakulttuurin laajempaa muutosta ja sitä, mitä se meiltä varhaiskasvatuksen työntekijöiltä vaatii?

Mitä mieltä olit tästä? Kommentoi! Voit myös toivoa tähän uutta blogiaihetta.

 

Valoa marraskuuhun,

 

Heidi & Kirsi-Marja

Puuhataan Roihusia

Puuhataan Roihusia- hankkeen tarkoituksena on vahvistaa sekä suomea äidinkielenä puhuvien lasten, että suomea toisena kielenä opettelevien lasten suomen kielen oppimista kuvien avulla, toiminnallisesti. Hankkeen pohjalla on kipinäkeskuksen tuottama Roihusen arjessa materiaali. Varhaisella kielen oppimisen tuella on tarkoitus lisätä lasten sosiaalista kompetenssia ja osallisuutta omassa vertaisryhmässään, ehkäistä syrjäytymistä ja luoda varhaiskasvatukseen kielen kehitystä ylläpitävää ja lisäävää toimintaa ihan tavalliseen arkeen, ilman erillisiä kieleen keskittyviä tuokioita. Kielen kehittyminen auttaa lapsia pääsemään sisälle suomalaiseen yhteiskuntaan ja vähentää tuen tarvetta kouluun siirryttäessä

Puuhataan Roihusia lähtee ajatuksesta, että jokainen tuokio varhaiskasvatuksessa on kieltä kehittävä tuokio. On se sitten laulu tai loruhetki, liikuntaleikkituokio tai vapaan leikin hetki. Puuhataan Roihusia koostuu viidestä toimintapaketista, jotka ovat perussisällöltään hyvin samanlaisia ja saman tiimin käytettävissä aina kuukauden kerrallaan (eli 5 tiimin talossa 2 kertaa vuodessa). Jokaisessa kansiossa on valmiiksi mietitty neljän viikon ohjelma, sekä valmiita toimintatuokioita mitä kansiossa olevilla materiaaleille voidaan tehdä. Tiettyyn aihepiiriin liittyvät Roihusen arjessa paketista tutut kuvat ja tehtävät, sekä runsaasti ilmaisista lähteistä kerättyä samaan aihepiiriin liittyvää lisämateriaalia toimintavinkkeineen. Jokaiseen pakettiin kuuluu myös Luettavaa aikuisille- osio. Tässä osiossa on joko aihepiiriin, kuten keittiöpaketissa lasten ruokailuun liittyvää, tai muuten puheen ja kielenkehitykseen tai sosiaalisten taitojen kehitykseen liittyvää teoriapohjaista luettavaa materiaalia oman ammatillisuuden tukemiseksi. 
       

Lisäksi jokaiseen pakettiin kuuluu kansioiden mukana kulkeva tiimien vähitellen täydennettävä laulu- ja lorupussi, sekä konkreettinen materiaalipaketti, jonka avulla aihepiiriä voidaan käydä lasten kanssa läpi toiminnallisesti. Lisäksi on tarkoituksena sitouttaa vanhemmat mukaan ja nostaa kielenkehitykseen liittyvät aiheet luontevaksi osaksi päivittäistä keskustelua. Roihusen arjessa materiaaliin kuuluvia kielen kehityksen arviointiin liittyviä pohjia, voidaan käydä vanhempien kanssa läpi, kun pohditaan lapsen kielen kehityksen pulmia, kotitehtäviä. ”näitä sanoja ryhmässä opetellaan nyt” ruudukkopohjien avulla ryhmässä opeteltavat sanat voidaan laittaa vanhempien näkyville viikoittain.

Puuhailun iloa!

T: laaja-alainen varhaiskasvatuksen erityisopettaja Anna Oravainen

anna.m.oravainen@gmail.com

www.linkedin.com/in/anna-oravainen

S-A-K

Uuden toimintakauden alkaessa on erittäin tärkeää käydä keskustelua SAK-ajan toteutumisesta ja sen toteutustavoista varhaiskasvatus yksiköissä. SAK-aika on osa toimintakulttuurin muutosprosessia ja sen auki puhuminen ja sisältöjen arvioiminen erittäin tärkeää. Koen, että SAK-ajan tietoinen johtaminen on yksi jaetun johtamisen ja pedagogisen johtamisen kulmakivistä; se mahdollistaa ryhmän opettajalle suunnitelmallisen ajan työn arviointiin ja kehittämiseen. Tämän lisäksi on myös varmistettava tiimien ja talon yhteinen aika yhteiseen pedagogiseen keskusteluun. 

Opettajan suunnitteluajaksi on määritelty 13% viikkotyöajasta. Riittävä aika suunnitteluun, kulloisenkin tarpeen mukaan, on olennainen suunnitelmallisen arjen perusta. Vielä tärkeämpää on, että aika on määritelty ennakolta ja että sille on rakennettu toteuttamiskelpoiset rakenteet talon arkeen. Tämä vaatii koko talon tasoista yhteistä keskustelua suunnitelmallisuuden merkityksestä, kulloisenkin työntekijän tehtävänkuvista sekä lopulta kokemusta suunnitteluajan positiivisesta vaikuttavuudesta. Suunnitteluajan tarkoitus on lisätä varhaiskasvatuksen pedagogista laatua, ei asettaa sitä jatkuvalle koetukselle.

Käytännön kokemukset SAK-ajan toteuttamisesta ovat vaihtelevat. Erityisesti kahden kasvattajan tiimeissä ajan järjestäminen on haaste ja vaatii koko talon yhteisiä rakenteita, jotta osan ihmisistä on mahdollista työskennellä ryhmän ulkopuolella. Yli ryhmärajojen toteutettavat torkkulat ja virkkulat sekä ns. palaverittomat viikot antavat mahdollisuuden suunnitteluajan toteutumiseen. Totuus kuitenkin on, että kahden opettajan ja yhden lastenhoitajan muodostamassa ryhmässä opettajien yhteenlaskettu suunnitteluaika ei toteudu kymmentä tuntia ryhmän ulkopuolella, vaan sitä tulee toteuttaa joustavammin kuukausitasolla. Lisäksi on tärkeää hyödyntää väljempiä viikkoja, joita esimerkiksi erilaiset loma-ajat usein ovat. Kun ryhmässä on selkeästi määritellyt suuret linjat, on sen toteuttaminen ja arvioiminen huomattavasti helpompaa. 

Tulevana syksynä on aika keskustella siitä, tulisiko SAK-aikaa määritellä uudelleen ryhmäkohtaisesti tilanteessa, jossa ryhmässä on kaksi opettajaa? Lisäksi on tärkeää avata, mitä suunnitteluaika tarkoittaa ja miten sitä tulisi toteuttaa? Onko varhaiskasvatussuunnitelman mukainen suunnittelu, toteutus ja kehittämistyö todella sitä, joka tapahtuu täysin ryhmän ulkopuolella? Miten tämä suhtautuu ajatukseen oppivasta yhteisöstä ja lapsen osallisuudesta suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin? Missä ja millä ajalla tapahtuu lapsiryhmän havainnointi? Mitä on pedagoginen dokumentointi, mikäli se tapahtuu ilman lasta? Kaikki keskeiset vasun mukaiset sisällöt vaativat sen, että opettaja ottaa säännöllisesti suunnittelutyöhön mukaan lapset ja huomioi kiinnostukset, tarpeet ja yhdessä oppivana yhteisönä rakentaa suunnitelmallista arkea. 

Onko perusteltua, että SAK- aika toteutetaan kokonaisuudessaan ryhmän ulkopuolella? Olisiko paikallaan määritellä osa siitä tehtäväksi lasten kanssa osana ryhmän arkea? Mitä mieltä olet? Vastaa kyselyyn ja kommentoi. Miten SAK-aika toteutuu, mitä muutoksia toivot ja miten se tulisi järjestää näiden olemassa olevien resurssien näkökulmasta? 

s-a-k aika

Kokoamme kyselyn tuloksia blogissa! 

 Heidi Kajan & Kirsi-Marja Heikkinen

Sananen tiimityöstä toimintakauden alkaessa

 Varhaiskasvatuksen kehittäminen:  mitä asioita mieleesi nousee? Toiminnan sisältö, arki lasten kanssa? Miten paljon käytän aikaa suunnitteluun? Miten suunnittelu sujautetaan arkeen? Miten jaan ajan arviointiin ja toiminnan kehittämiseen Kuinka paljon SAK-ajalla sijaa saavat tiimin toimivuuden arviointi ja kehittäminen?

Toimiva tiimi on laadukkaan pedagogiikan edellytys, perusta ja lähtökohta. 

Tiimin sisäinen vuorovaikutus on lapsiryhmän todellinen kasvuympäristö, joten on hämmentävää, että tähän asiaan ei välttämättä kiinnitetä huomiota, eikä sen merkitystä nähdä tärkeänä. Viimeistään nyt on aika kaivaa tiimisopimus esiin ja kirjata sinne tiimin toiminnan kannalta keskeiset kulmakivet. Vuorovaikutus, viestintä, saumaton yhteistyö, positiivisen ilmapiirin vaaliminen. Hymy ja kiittäminen. Vielä tärkeämpää on kirjata ryhmävasuun yhteiset pedagogiset tavoitteet. Tavoitteet asetetaan ryhmälle, itse asiassa tavoitteet asetetaan aikuisille. Mikä sinun pedagoginen kehittämistavoitteesi on tänä syksynä?  

Haetaan riittävän hyvää kasvattajaa 

Oletko tietoinen tiimisi jäsenten vahvuuksista ja mielenkiinnon kohteista? Kun uusi toimintakausi alkaa voisitte:

• kertoa jokainen itsestänne kolme asiaa, joita kukaan ei tiedä entuudestaan

• kertoa elämästään jonkin valokuvan/kuvan pohjalta

Toimintaamme ohjaavat varhaiskasvatuksen arvot ja kasvatusajattelu, joten on tärkeää antaa sijaa myös siihen liittyvälle keskustelulle.  Mitä sinulle merkitsee lapsen hyvä päivä? Mitä sinulle on läsnäolo? Mitä merkitsee lapsen kuuleminen?  Yhteinen näkemys syntyy jaetuista kokemuksista. Toimintatapojen taustalla tulee kuitenkin muistaa vasun henki, vasunmukaiset arvot sekä laadukkaan varhaiskasvatuksen kriteerit.

Mutta jos yhteinen sävel on hukassa?

Miten tiimissäsi on totuttu ratkaisemaan erimielisyydet? Vaikka tiimissä vallitsisi yhteisymmärrys, silti kaikki asiat eivät välttämättä toteudu niin, että kaikki olisivat tyytyväisiä. Miten niissä tilanteissa toimit? Osaatko olla nöyrä ja tulla vastaan? Miltä sinusta tuntuu joustaa? Toisaalta, miten uskallat puuttua tilanteisiin, joissa vasunmukainen pedagogiikka ei toimi tai tiimin jäsen toimii yhteisten sopimusten vastaisesti? 

Pohdittavaksi:  Tiedosta millaisia tunteita välität ympärillesi? Oletko positiivinen ja joustava? Oletko innostunut ja sitoutunut työhösi? Millaista palautetta saat tiimikavereiltasi?  Kiinnostu tiimikavereistasi ammatillisesti. Tue, auta ja kannusta! Kiitos!  Muistatko positiivisen pedagogiikan aikuisten kesken?  Miten annat palautetta? Suoraan? Hienovaraisesti? Seläntakana? Rakentavasti? Omalla esimerkilläsi? Selän takana puhuminen ei tunnetusti ole auttanut missään tilanteessa. Puhu esimiehellesi, reflektoi vaikeaa tilannetta. Pohdi yön yli miten tuot asian esiin? Vai onko asia sellainen, joka voi hetken odottaa? Pohdi myös omia vaikuttimiasi? Edistääkö asian avoin keskustelu hyvää tiimityötä vai kumpuaako se omista negatiivisista tunnetiloista?    Ole rehellinen ja avoin Sitoudu työskentelyyn Kanna vastuusi, ole avoin, puhu selän takana tiimistä hyvää! Innostu toisten osaamisesta!  Ennen kaikkea, muista että olemme lasta varten ja lapsen puolesta. Paras tiimi sitoutuu varhaiskasvatuksen perustehtävään ja sen laadukkaaseen toteuttamiseen.

 

Anna tulevalla kaudelle enemmän aikaa tiimin arviointiin. Pohtikaa tiimin vahvuudet ja tehkää niistä huoneentaulu! Muistakaa viikoittainen arviointi sekä oman työn jatkuva reflektointi. 

Heidi Kajan & Kirsi-Marja Heikkinen

"tsiigaa mun pofoo"

Meillä täällä Keravalla, Keravanjoen päiväkodissa pedanet otettiin käyttöön esiopetusryhmäämme syksyllä 2018 heti kun esiopetus alkoi elokuussa. Aluksi loimme lapsille omat portfoliot, opettelimme pedanetin käyttämistä ja loimme ryhmämme blogin. Blogia olemme julkaisseet kerran viikossa tähän päivään asti ja lasten kuvia ja videoita lisäsimme yhdessä lasten kanssa kahden kesken muutaman kerran kuukaudessa. Olemme luoneet ryhmämme ipadeihin lapsille omat kansiot, johon siirrämme heille tärkeät kuvat/videot.

Marraskuussa 2018 eräänä perjantaina jakauduimme kolmeen ryhmään eskarilaisten kanssa. Ryhmissä lapset saivat esitellä omaa portfoliota ja kertoa heille tärkeimmistä kuvista/videoista mitä siihen asti oli julkaistu. Lapsia jännitti ja aikuinen pysyi vierellä antaen tukea. Aikuinen auttoi esittämällä erilaisia kysymyksiä. ”Kuka kuvassa on, missä tämä kuva on otettu ja miltä sinusta tuntui, kun tämä kuva otettiin.”

Ennen joululomalle lähdettyämme oli eskarilaiset rohkaistuneet ja alkaneet pyytää aikuisia ottamaan kuvan heille tärkeistä hetkistä. Myös lapset itse olivat alkaneet ottaa kuvia ja siirtämään ne itse ipadeilla oleviin omiin kansioihin.

Nyt keväällä 2019 olemme tähän päivään asti pitäneet pofo-viikon, joka tarkoittaa sitä, että jokainen lapsi pääsee yhdessä aikuisen kanssa rauhallisessa tilassa katsomaan ja valitsemaan omista kuvista ne tärkeät muistot ja tallentamaan ne omaan pedanetin portfolioon. Tämän viikon aikana keskitymme pelkästään pedanetin käyttämiseen. Lapset pääsevät itse kirjoittamaan ja julkaisemaan kuvat/videot.

Maaliskuussa 2019 pidimme tsiigaa mun pofoo-viikon. Lapset saivat valita yhden kuvan tai videon, jonka he halusivat esitellä ruokapiirissä koko ryhmälle. Toteutimme tätä kokonaisen viikon ajan. Nyt eskarilainen oli kerännyt rohkeutta niin paljon, että koko ryhmän edessä näytettiin älytaululta yhdessä aikuisen kanssa oma tärkeä muisto. Kuvia ja videoita oli paljon erilaisia. Toiset halusivat näyttää asioita mitä päiväkodissa oltiin tehty ja opittu ja toiset halusivat näyttää muille kotoa lisätyn muiston esimerkiksi kesälomasta perheen terveiset-kansiosta. Aikuinen auttoi jälleen kysymällä ”keitä kuvassa on, missä tämä kuva on otettu ja mitä teitte tässä kuvassa.” Kun esittelyt oli tehty, antoi koko ryhmä aplodit. Seuraavaksi kaverit pääsivät kysymään kuvasta/videosta ja antamaan positiivisia ajatuksia.

Näin vuoden pedanetin käyttämisen jälkeen huomaa kuinka tärkeä oma kansio pedanetissa on lapsille. Syksyllä aikaisemmin lapsia muistuteltiin tallentamaan muistoja, mutta nyt he haluavat itse tehdä sen. Tänä keväänä esiopetuksen päätyttyä, jokainen saa muistoksi vanhempien/muiden huoltajien profiiliin oman kansionsa ja ryhmän yhteisen kokonaisen vuoden blogikirjoitukset. 

”Kuvassa katsomme videota älytaululta ja 7-vuotias poika kertoo meille pyramideista ja palmuista.”

Emma Mäkinen

Keravanjoen Päiväkoti

Diggaa mun digimatkaa - toimivien käytänteiden metsästys osa 1

Digitaalisen portfoliotyöskentelyn blogit ovat käsitelleet paljon ryhmän arjen rakenteiden arviointia ja kehittämistä. Tämä johtuu siitä, että suurin haaste työskentelylle on henkilöstön mukaan ollut aika: sitä on liian vähän ja myös luopuminen perinteisistä rakenteista ja käytännöistä on vaikeaa.Työskentelymalli ei istu perinteiseen tiukan aikataulutettuun arkeen, jossa on paljon aikuisen ennalta suunnittelemia tuokioita ja siirtymiä toiminnoista toiseen saman aamu-tai iltapäivän aikana . Näissä rakenteissa portfoliotyöskentely on aikasyöppö ja ja muodostuu mahdottomaksi toteuttaa. Arjesta ei silloin löydy tarpeeksi aikaa lapsen kohtaamiselle tai lasten ideoille. Päälle liimaaminen tekee työskentelystä hätäistä, jolloin tavoitteeksi tulee  ”saada jokaiseen kansioon jotain”. Silloin aikuinen mielellään napsaisee kuvan ja taas mennään. Siksi haluamme jatkuvasti painottaa: ole läsnä, vähemmän on enemmän. Painakaa kameran nappia yhdessä. <3

Toisaalta pitää muistaa, että työskentely ei ota onnistuakseen, jos ryhmästä puuttuu selkeä arkistruktuuri, johon kaikki ovat sitoutuneet. Lapsen osallisuutta kannattelevassa arjessa täytyy olla selkeä rakenne, joka kuitenkin on tarpeeksi väljä lasten ideoille, aloitteille ja kiireettömälle työskentelylle. Arjen rakenteet täytyy luoda joustaviksi: käytännössä tämä tarkoittaa aamun ja iltapäivän selkeitä aikaikkunoita, joissa kukin toiminta tapahtuu pidempinä jatkumoina. Tähän pyritään minimoimalla siirtymät ja keskittymällä olennaiseen toimintaan pienryhmittäin. Arjesta voidaan karsia esimerkiksi aikaa vievät ”miniulkoilut”, jonka vastapainoksi pienryhmä saa kiireetöntä leikkiaikaa sisällä. Luulen, että liikuntakriteerit täyttyvät paremmin kunnon ulkoilulla, kuin tunnin hikisen pukemissession vaativalla puolen tunnin happihypyllä. 

Aikaa emme saa mistään lisää, mutta arjen aikaikkunoita voidaan muokata niin, ettei niissä tapahdu toimintoja vain tavan vuoksi. Kiireen tuntua voidaan  tasoittaa antamalla aikaa perustoiminnoille, kuten ruokailulle. Ruokailu ja välipala ovat ainutlaatuisia hetkiä, jolloin voit kohdata lapsen yksilöllisesti ja kuulla, mitä hänellä on mielessään. Ja ne hetket ovat aivan yhtä arvokkaita, elleivät vielä arvokkaampia, kuin ohjatut tuokiot. Miksi tuokioita arvostetaan niin paljon? Sitä voisi pohtia yksikkötasolla pedakokouksissa ja jokainen omissa tiimeissään. Miten saisimme arjesta eheämpää? Tehkää paljon miksi-kysymyksiä. Kyseenalaistakaa omaa toimintakulttuurianne ja miettikää, miksi teette sitä mitä teette? Rakenteita voi muuttaa!

Toinen työskentelyyn liittyvä vaikeus on sen merkityksen ja vaikuttavuuden näkeminen. Tästä syystä olemme blogeissa sekä koulutuksissa puhuneet siitä, mitä kaikkia laaja-alaisia taitoja portfoliotyöskentelyssä voi oppia. (Jos et usko, kurkkaa pedagoginen malli, joka on täytetty vaiheittain laaja-alaisilla taidoilla) Työskentelyyn ryhtyessä täytyy siis voida luottaa siihen, että se on vasun mukaista, tukee lapsen hyvinvointia, oppimista, kasvua ja kehitystä. Kannattaa lukaista Kati Rintakorven ajatuksia pedagogisen dokumentoinnin vaikutuksista ja arvioida miten tämä näkyy omassa lapsiryhmässä. Edellisessä blogissa linkki ja pari kirjavinkkiä. 

Joustava arki vaatii suunnitelmallisuutta, pedagogista osaamista,  tiimin hyvää vuorovaikutusta ja osaamisperustaista tehtävien jakoa tiimin jäsenten kesken. Unohtamatta lapsia. Tällöin ”saadaan aikaan” ehkä määrällisesti vähemmän eivätkä sisällöt välttämättä kohtaa vuodenaikoja tai muita perinteisiä reunaehtoja. Suunnitelmallisessa ja joustavassa arjessa päivän huippukohtia eivät ole aikuisen vetämät piirit tai askartelutuokiot, vaan päivä nähdään pedagogisena kokonaisuutena, jossa tapahtuu valtavasti oppimista.

Minulle tuli aikanaan ryhmään lapsi, joka tarvitsi erityistä tukea. Kysyin palaverissa ennen hoidonalkua, mitä kuntoutusta minun täytyy osata järjestää. Minulle vastattiin yksiselitteisesti, että laadukas varhaikasvatuksen arki on itsessään kuntouttavaa, joten siihen panostaminen yksittäisten kuntouttavien toimenpiteiden sijaan on ensiarvoiseen tärkeää. Tämä on paras neuvo mitä olen koskaan saanut ja annan sen neuvon edelleen eteenpäin. Rakastakaa arkea ja tehkää siitä hyvää, niin imelältä kuin se kuulostaakin 😊. 

Kirsi-Marja Heikkinen